Piirrokseni Erkki Kuparin pakinaan Rannantaikaa lehden 1/2014 numerossa.
Maailman mittakaavassa vuosi 2016 lienee Yhdysvaltain Bushin jälkeisessä globaalissa politiikassa yksi verisimpiä, kun operaatiot EU:n reunoilla, sekä lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa, alkoivat tuottaa kokonaisvaltaisempaa sekasortoa, sotaa ja pakolaisuutta.
Suomalaisessa kulttuurissa räiskyvä globaali meno on näkynyt uuden ja perinteisen median ajautumisena mielikuvatason uutisointiin, tutkiva ja totuutta etsivä asenne on tiedon tulvassa sivuutettu turhanaikaisena ja aikaa vievänä kautta linjan. Vuosi on ollut propagandan vuosi ja se on vienyt pässeinä naruissaan niin rahvaan kuin sivistyneistönkin.
Voisi sanoa, että historiakin on kasautuvaa ja itseään korjaavaa modernin tieteen tavoin, joten ehkäpä vuonna 2016 saavutettiin lakipiste länsimaisen globaalisaation hallinnan pyrkimyksissä ja alkavana vuonna 2017 tulemme näkemään monenkeskisemmän maailman paluun alun? Ehkä.
Hidasta on kaikki maailman työ. Ainakin toistakymmentä vuotta on kirjoitettu oppikirjoja lännessä uudestaan ja varmasti saman verran menee niiden korjaamiseen, jos luoja suo, vallinneesta ideologisesta pelastusopista lähemmäksi länsimaiselle kulttuurille ja sen menestykselle ennen niin ominaista tieteellistä ajattelua.
Ja lopuksi:
Parasta mahdollista uutta vuotta kaikille,
parhaassa mahdollisessa
mielessä!
Mäntlahdessa 31.12.2016 Ilkka Ahmavaara
