Palaa kohteeseen Rantaitupa

Punamullan keitto

1005681_614960495204011_2111658910_n

Kuvat julisteessa punamullankeitosta Rantaituvalla kesällä 2010. (IA)

Maalaismaisemaan on aina kuuluneet punaisella maalatut talot ja ulkorakennukset. Pääasiassa ne on maalattu keittomaalilla eli punamullalla, joka vanhetessaan ei hilseile vaan haalistuu hitaasti 30-50 vuodessa. Uusintamaalaus aikaisemmin keittomaalilla maalatun puupinnan päälle ei aiheuta ongelmia, pinta harjataan puhtaaksi ja sen jälkeen sen voi uudelleen maalata. Jos haluaa pitää punamullalla maalatut pinnat vastamaalatun näköisinä, joutuu maalauksen uusimaan noin 10 vuoden välein.

Keittomaalin sideaineena on ruis – tai vehnäjauhoista saatava kasvitärkkelys, josta pitkään keittämällä muodostuu liisteriä. Se tarttuu puun pintaa ja sitoo väripigmentin. Maalissa käytettävä vihtrilli (sulfaatti), rautavihtrilli punamullassa ja sinkkivihtrilli keltamullassa, toimii puretusaineena kiinnittäen väriä puukuituihin samaan tapaan kuin villalankojen kasvivärjäyksessä. Se torjuu myös lahoa ja hometta. Pigmenttinä käytetään yleensä rautapitoista maaväriä, punamultaa.

Suomessa käytettiin punamultaa sekoitettuna tervaan tai muihin aineisiin jo 1500-luvulla. Ruotsissa Falunissa aloitettiin punamullan valmistus jo keskiajalla, nykyisin siellä poltettaan kaivosjätteistä lietettyä rautapitoista maaväriä. Polttouunin kuumuus määrittää värin tummuuden, mitä kuumempi uuni sitä tummempi väri. Aikaisemmin, kun haloilla lämmitettävien uunien lämpötila oli vaikea saada korkeaksi, punamullan väri jäi vaaleaksi. Viimevuosikymmeninä sävy on jatkuvasti tummentunut kuluttajien toivomuksesta. Vanhanaikaisen helakan ns. italiapunaisen käyttö on viime vuosina kuitenkin lisääntynyt.

Maalinkeittoa Rantaituvalla

Rantaituvalla keitettiin vuonna 2010 kesän ainoana sadepäivänä 16. heinäkuuta punamultaa Paussi-kioskin uutta ulkorakennusta varten. Tarvikkeet mullan keittämiseen eli 16 kg italianpunaista punamultaa ja 3 kg rautavihtrilliä haettiin Parkon Rautakaupasta Myllykylästä. Tarvittavat 6 kg ruisjauhoja saatiin lähikaupasta ja kourallinen merisuolaa löytyi keittiön hyllystä. Ohje keittomaaliin valmistamiseen löytyi museoviraston internetsivuilta.

Suureen rautapataan laitettiin 60 litraa sadevettä ja tuli alle. Veden kuumenemista odotellessa ruisjauhot liotettiin kylmään veteen. Kolmeen ämpäriin oli laitettu viisi litraa sadevettä ja jauhot sekoitettiin veden sekaan. Vettä oli varattu liian vähän ja allekirjoittanut sekoitti jauhot liian nopeasti, jolloin niistä muodostui vähän paakkuja. Ensi kerralla laitan pataan vähemmän vettä, jolloin ruisjauhoja varten jää enemmän ja saan löysempää puuroa. Lisäksi käytän varpuvispilää tai sen nykyaikaista muunnosta jauhojen vatkaamiseen, jolloin paakkuja ei niin helposti synny.

Rautavihtrilli lisättiin kuumenevaan veteen ja veden ollessa kiehumispisteessä lisättiin siihen ruisvelli koko ajan sekoittaen vanhalla airolla. Keitos kuumennettiin lähes kiehumispisteeseen ja kuumentamista jatkettiin kahden tunnin ajan, melkein koko ajan hämmentäen pohjaan palamisen estämiseksi. Tämä jälkeen lisättiin punamulta vähitellen ja keitoksen annettiin hautua vielä puolituntia. Navetan seinää kokeiltiin eri sävyjä ja todettiin, että pelkkä italianpunainen lisättynä noin 2 dl tummempaa sävyä on paras.

Lopuksi pataan heitettiin vielä kourallinen merisuolaa säilyvyyden parantamiseksi. Siitä ei kuitenkaan ollut hyötyä silloin, kun lämpötila kipusi päivällä yli 30 asteen eikä yölläkään laskenut alle 20 asteen. Muutaman tällaisen päivän jälkeen punamulta alkoi käydä ja maalaamiselle tuli kiire. Käyminen heikensi hieman punamullan maalattavuutta ja haju oli epämiellyttävä, mutta lopputulokseen se ei vaikuttanut.

Ensimmäiset maalaukset tehtiin suoraan kattilasta, jolloin maalaaminen oli helppoa, maali oli sopivan sakeaa ja tuoksui hyvälle. Maalausta jatkettiin muutaman päivän kuluttua ja lapsetkin saivat osallistua, sillä keittomaali on myrkytöntä ja lähtee vedellä ja saippualla pois. Vanhat piharakennukset ehostuivat kuumasti, kun ne saivat uuden kauniin maalipinnan. Maali loppui kesken ja tarkoitus on keittää lisää, kunhan tulee sadetta ja metsäpalovaroitus on ohi.

Rantaituvalta voi kysellä keittomaalia. Sitä keitetään sen mukaa, kun tarvetta ilmenee (jos sadetta tulee). Keltaistakin keittomaalia on tarkoitus kokeilla. On kuitenkin huomioitava, että keittomaali ei tartu, jos pinta on aikaisemmin maalattu öljy- tai lateksimaalilla. Tällöin maali on ensin poistettava. Kaupassa myydään nykyisin Punamultamaalina punaiseksi sävytettyä lateksimaalia. Jos pinta on maalattu tällä maalilla, on se myös poistettava. Keittomaalilla maalattu pinta voidaan suoraan maalata uudelleen.

Kesällä 2010 Mervi Hyppänen

(Artikkeli alunperin julkaistu Rannantaikaa lehden numerossa 3/2010)

(Käyntejä 9.7.2020 alkaen 850, 1 tänään)
Subscribe
Notify of
guest
0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments