Maakirjatalojen synty. Piirros Ilkka Ahmavaara.
Mäntlahti on Haminan itäisin rannikkokylä, joka 1500-luvulla laskettiin hallinnollisesti milloin Vehkalahteen milloin Virolahteen kuuluvaksi. Kylä on vanha ja sen tilaluku pysyi alkuun vakaana, kolme tai neljä ja 1650-luvulla viisi: 1. Ristola, myöhemmin Puustelli tai Hovi, 2. Yrjönen, 3. Mänttäri, 4. Tolsa ja 5. Sipilä. Tilojen väki kuitenkin vaihtui usein. Tilojen jäädessä autioksi niille löytyi aina ottajia, sillä kylä sijaitsi erinomaisten maa- ja meriyhteyksien päässä Haminasta ja Pietarista. Kylän isännät viljelivät maitaan. Maanviljelyksen lisäksi he olivat kalastajia, kippareita ja laivureita. He tunsivat Suomenlahden ympäristön hyvin ja siirtyivät helposti paremmille asuinsijoille. Mm. 1630-luvulla kylän neljästä tilasta kolmea asutti sama suku, joiden isännät vuosikymmentä myöhemmin siirtyivät muualle oletettavasti Viroon.
Maakirjatalot
Maakirjanumero 1. eli Ristola sai nimensä 1600-luvun loppupuolella. Tilaa oli vuonna 1636 alkanut viljellä Lauri Jussinpoika, jolta tila periytyi hänen pojalleen Ristolle. Risto Laurinpojan hallussa tila oli suuriin katovuosiin (1695-97) asti, jolloin isäntäväki lähti etsimään leipäänsä muualta. Maakirjatalo yhdestä oli armeijauudistuksen yhteydessä tehty upseerin virkatalo, puustelli. Puustellissa ei kuitenkaan asunut ketään ja vuoden 1739 käräjillä sinne asumaan aikoneelle Yrjö Antinpojalle myönnettiin 12-vuoden verovapaus. Hänen suunnittelemansa raivauksen lopetti kuitenkin 1741-43 sota, joka tuhosi Mäntlahden kylän. Rauhan tultua ei Yrjön perhekunta enää palannut kylään. Seutu alkoi 1700-luvulla sijaintinsa vuoksi kiinnostaa myös säätyläisiä.
Venäjän vallan alettua maakirjatalo 1. omistajat vaihtuivat usein ja omistajina olivat haminalaiset kauppiaat ja myöhemmin venäjän armeijan upseerit. 1800-luvun alussa tilan siirryttyä venäläisen kenraali Grigori Argunin omistukseen tilan viljelyksiä hoitivat torpparit. Mäntlahden puustellista oli näin tullut kartano eli Hovi.
Maakirjanumero 2. eli Yrjönen mainitaan verokirjoissa jo vuonna 1543, jolloin sen isännäksi mainittiin Heikki Jussinpoika. 1640-luvulla tila sai erikoisaseman ja verohelpotuksia. Siitä tehtiin postitalo, jonka tehtävänä oli toimittaa viralliset lähetykset joko Haminan tai Viipurin suuntaan. Tämä tehtävä säilyi talolla ainakin isovihaan saakka. Postinkannon lisäksi talosta varustettiin ratsumies. Talon veroluku ja yhteiset omistukset kirjattiin 1600-luvulla poikkeuksellisen korkeiksi, joten talo alkoi kiinnostaa myös herraskaista väkeä. Erilaisten omistussuhteiden jälkeen 1800-luvulla Yrjönen numero 2. olikin muuttunut talonpoikaistilasta säätyläistilaksi.
Maakirjanumero 3. eli Mänttäri on Mäntlahden tiloista ainoa, joka on keskiajalta lähtien pysynyt koko ajan viljelyksessä. Tilalla on asunut kaksi sukua. Ensin tilaa isännöi Tapani Torkkelinpoika . Hänen jälkeläisillään tila säilyi 1600-luvun armeijauudistukseen asti, jolloin tilaa ei enää hyväksytty rustholliksi maksamatta jääneiden verojen takia.
Liikkalalainen Eerik Tuomaanpoika Mänttäri lunasti tilan haltuunsa katovuosien 1695-97 jälkeen. Tila on edelleen hänen jälkeläistensä hallussa.
Maakirjanumero 4. eli Tolsan ensimmäiseksi nimeltä tunnetuksi isännäksi merkittiin vuonna 1547 Eerik Olavinpoika. Tilaa alettiin nimittää Tolsaksi vasta 1700-luvulla, jolloin Tuomas Yrjönpoika Tolsa hankki tilan omistukseensa. Tilaa viljeltiin jo keskiajalla, mutta se oli usein autiona ja joskus autiokautta kesti kymmenenkin vuotta.
Maakirjanumero 5. syntyi, kun Matti ja Markus Klementinpojat jakoivat kantatilan kahtia vuonna 1626. Jako ei ollut kovin onnistunut, sillä köyhtyneet osatalojen isännät jättivät myöhemmin tilansa ja siirtyivät Viroon. Tila oli pitkään autiona kunnes Sigfrid eli Sipi Mikonpoika kirjasi tilan itselleen, mutta koko isäntäväki menehtyi nälkään vuonna 1697. Muistoksi hänen yrityksestään jäi kuitenkin tilalle nimi Sipilä. Yrjö Nuutinpoika lunasti tilan omistukset itselleen vuonna 1734 ja alkoi käyttää sukunimenään tilan nimeä. Vielä 1830-luvulla Sipilä oli jakamaton yhden isännän omistuksessa oleva tila.
Mäntlahden maakirjatalot. Piirros Ilkka Ahmavaara.
Vuosikymmenten kuluessa olot kylässä vakiintuivat ja väkiluku lisääntyi niin, että maakirjataloille kirjattiin isossa jaossa useita omistajia. Maakirjanumero 1. maista osan omisti Antti Gajander ja osan Elias Antinpoika Raussi. Maakirjanumero 2. oli Raussin suvun omistuksessa. Maakirjanumero 3. kuului edelleen Mänttärin suvulle joskin se oli jaettu jo usealle pojalle. Maakirjanumero 4. oli jakautunut kahdelle; Elias Juhonpoika Tolsalle ja Samuel Joukonpoika Tolsalle. Maakirjanumero 5. jaettiin vuonna 1875 Topias ja Mooses Jeremiaanpoika Sipilälle ja Elias Eerikinpoika Sipilälle.
Elämää kylällä
Laivan rakennusta Mäntlahdessa. Kuva L. Sakin arkisto
Kylällä oli paljon yritystoimintaa 1900-luvulla. Jo aiemmin oli savesta poltettu tiiliä, kallioista lohkottu kiviä, joita vietiin mm. Pietariin. Kaljaaseilla kuljetettiin myös hiekkaa ja halkoja Helsinkiin ja itään. 1920-luvulla perustettu sadetakkitehdas työllisti kylän naisia. Mäkelän veljekset rakensivat laivoja Rantajoen suulla. Puutavara laivoihin saatiin Jokelan sahalta, joka aloitti toimintansa 1920-luvulla. Samalla vuosikymmenellä aloitti toimintansa myös Pulkkisen paja. Pihlhjertan Tauno veisti veneitä 1950-luvulta lähtien.
Kylällä oli myös oma posti ja lahjoitusvaroin ja talkoovoimin rakennettu kansakoulu, joka aloitti toimintansa vuonna 1899 sekä kaksi kauppaa ja tanssilava Yrjö Saarnio-juhlineen. Elämä kylällä oli vilkasta. Koululle kokoonnuttiin paitsi oppimaan myös erilaisiin tilaisuuksiin. Saimi Mäkelän toimiessa opettajana vv. 1917-1956 koululla pidettiin paljon hartaustilaisuuksia ja juhlia.
Mäntlahteen vuonna 1906 perustettu Marttakerho toimi aktiivisesti kokoontuen viikoittain ja järjestäen mm. erilaisia kursseja ja retkiä lähiseudulle ja kauemmaksikin. Vuonna 1917 perustettu voimistelu- ja urheiluseura Mäntlahden Rannanpojat huolehti nuorison liikuntakasvatuksesta järjestäen erilaisia urheilutapahtumia kylällä sekä huvitilaisuuksia tanssilavalla ja Toivolassa.
Mäntlahden kansakoulu. Kuva M. Taarin arkisto
Vähitellen elämä kylällä hiljeni. Yritysten toiminta loppui, koulu lakkautettiin vuonna 1969, vuonna 1993 kyläposti lopetettiin ja kyläkauppa sulki ovensa. Marttakerhon jäsenmäärä väheni niin, että sen toiminta päätettiin lopettaa vuonna 1999. Lopulta vietiin kylän keskustassa oleva puhelinkioskikin pois.
Mervi Hyppänen
Mäntlahden historiaan liittyviä artikkeleita vuosien varrelta Rannantaikaa lehdestä:
Uusimmat kommentit