Kesä on tullut ja liikenne Museotiellä jälleen moninkertaistunut. Mutkaisella tiellä ei ole ohituspaikkoja juurikaan, joten useimmiten viisainta onkin tyytyä ajelemaan väljässä jonossa. Usein hitaammin ajeleva myös päästä sopivassa kohden letkan ohi, joten suht sopusoinnussa matka tiellä taittuu.
Kiusalliseksi saattaa autoilijalle tilanne tulla, kun edellä ajaakin polkupyörä, sen perässä köröttäminen saattaa tuntua vähän hölmöltä ja joskus lähdetäänkin näkyvyydesta piittaamatta pyörää ohittamaan. Kun näkyvyys on huono, ei vastaantulevalle autolle jää välttämättä lainkaan aikaa reagoida ja kolarointi on enemmän kuin lähellä.
Piirsin oheisen kuvan tilanteesta, joka sattui itselleni, kun Haminasta päin tuli vastaan mutkan takaa rinnakkain sekä polkupyörä että sitä ohittava henkilöauto. Väistin tietysti heti niin tiukasti tien olemattomaan oikeaan pientareeseen kuin ehdin, eikä osumaa vastaantulijaan sattunut. Sitä en tiedä miten pyöräilija ja autoilija selvisivät tilanteesta, he kun olivat peleineen jo mutkan takana näkymättömissä.
Onhan se tietysti tyhmän oloista körötellä polkupyörän perässä parhaimillaan puolenkin kilometrin verran, kun ei tule näkyvyyttä ohittamiseen, mutta sokkona ohittamaan lähteminen saattaa kostautua matkan katkeamisella sillä ikävimmällä tavalla. Museotiellä ei ole varsinaista tienpiennarta ollenkaan, sitä reunusta, jota kevytliikenne voi käyttää, joten sinne vain on yritettävä maltilla kaikkien mahtua.
Polkupyöräily Museotiellä on lisääntynyt tänä vuonna merkittävässä määrin. Kun polkupyörä ennen oli satunnainen ilmiö päivittäin tietä ajellessa, on niitä nyt aina liikkeellä. Harvinaista on, jos ei yhtään pyöräilijää sattuisi kohdalle esimerkiksi Mäntlahti-Hamina välillä.
Alla valokuva Museotien “suorasta” Mäntlahti-Klamila välillä. Tuolla kumpareiden piilossa saattaa olla yllätyksiä.
