«

»

syys 21 2015

Landepaukkui stadis 18.9.

Helsinki on loistava kävelykaupunki, ainakin noin keskustansa puolesta rannoilta aina Kallioon ja Töölöhön saakka. Kolmen kilometrin kävelymatka on melkein yhtä lyhyt kuin käveleminen muualla torin poikki, vaikkapa Haminassa. Tämä tuli taas todistettua kun me landepaukut tulimme mielenilmaukseen viime perjantaina. Auton jätimme Linnanmäen maksulliseen parkkiin Alppilassa, josta kävellä hujautimme Rautatietorille.

Itse olin vähän pettynyt, ettei mitään marssia ollutkaan, vaan väki vaan kerääntyi Rautatientorille, jossa oli sitten stage niin kuin missä tahansa festareilla. Jos paikalla oli 30 000 ihmistä, olisi siitä saanut mahtavan kulkueen kiertämään kaupunkia. Esimerkiksi Hakaniemestä Kauppatorin kautta Eduskuntatalolle, tapahtuman näkyvyys olisi ollut aivan toista luokkaa.

Poliisi oli itse mukana mielenilmauksessa, joten pitkästä aikaa poliisin arvio osanottajamäärästä ei ainakaan ollut vähättelevä. Itse arvioisin Rautatientorilla olleen korkeintaan 15-20 tuhatta, kun vertaan 70-luvun suuriin mielenosoituksiin ja vappumarsseihin Helsingissä.

Välillä satoi ja salamoi, mutta asentopaikkamme oli torin laidalla grillikioskin katos, joten eipä haitannut, tosin ohjelman puheet ei oikein torin reunalle kuuluneet. Niinpä sateen lauhtuessa seurueemme lähtikin lavaa lähemmäs.

Mitä siellä tapahtui, en tiedä, sillä itse lähdin etsimään kauempaa jotain korkeampaa kohtaa, josta näkisi kokonaisuuden paremmin. Hyvin oli lukittu kaikki talojen rappukäytävien ovet, kaikkia en edes uskaltanut kokeilla, sen verran virallisen näköisiä olivat ne.

1

Jousikvartetti soitti barokkimusiikkia koko tapahtuman ajan asentopaikkani (terassin) vieressä. Heitin heille kahteen kertaan viulukoteloon tippiä, peräti 5 euron setelit, niin olin onnessani. (Kuvanottohetkellä kvartetin neljäs oli jossain asioilla.) Päädyin sitten Vanhan Kuppilan puuttuessa torin laidalla Makkaratalon leveän siiven alla levittäytyvään terassiravintolaan oluelle. Ravintolan

Päädyin sitten Vanhan Kuppilan puuttuessa torin laidalla Makkaratalon leveän siiven alla levittäytyvään terassiravintolaan oluelle. Ravintolan vieressä siiven alla sateensuojassa soitti riemastuttava katusoittokokoonpano: jousikvartetti!

Ilman äänentoistolaitteita heidän klassinen barokkimusiikkinsa ei juuri kymmentä metriä kauemmas kuulunut, mutta terassin reunalta sain paikan, jossa saatoin kuunnella niin barokkimusaa kuin torinkin tapahtumaa. Kumpaakaan en kuullut kunnolla, mutta olipa mukavaa siinä lämpimässä päivässä istuskella ja kuunnella hyvää musiikkia ja katella ihmisvilinää. Olin minä onnellinen.

Välillä kävin torilla hiukan jaloittelemassa ja tutustumassa paikalliseen väkeen. Kovin kummoisia keskusteluja ei tullut vastaan, sanoisko että sellaista ammattiyhdistysväen keskinäistä hyväntahtoista herjan heittoa lähinnä. Mutta kyllä vakavastikin juteltiin aina välillä.

Yllätyksekseni tapasin elämäni ensimmäistä kertaa Jutta Urpilaisen. Välillemme kehkeytyi lyhyt ja mielenkiintoinen ajatusten vaihto, kun kysyin hänen mielipidettään uusista näkemyksistä länsimaisen demokratian kriisiytymisestä ja tuosta tavallaan uuden tyypin korruptiosta demokraattisissa hallinto- ja oikeusjärjestelmissä.

Ei ollut hänelle todellakaan vieras asia, kertoi itseasiassa juuri tulleensa paikalle Joseph Stiglitzin luennolta(!), jossa liikuttiin juuri näiden ongelmien ympärillä. Kehkeytyi lyhyt, tiivis ja vilpitön keskustelu, joka olisi voinut jatkua pitempäänkin jos ympäristö olisi ollut muu kuin keskellä mielenosoitusta.

Olen tässä hiljakseen alkanut kiinnostua taloustieteestä, joten tämä jutteluhetki jäi tämän reissun parhaaksi anniksi. Siinä tuli joitakin uusia ajatusvälineitä minulle, tapaa hahmottaa asioita, se näkyy sitten varmaan myöhemmissä kirjoituksissani kun on kypsynyt.

Paluumatka tapahtuman päätyttyä alkoi ainakin minulla kiireettömällä kaupunkirakkauskävelyllä Rautatietorilta Hakaniemen kautta Kallioon. Juttua tuli kanssakävelijöitten kanssa iskettyä, mieleen jäi entisen Kirjapainotyöntekijöitten liiton edustaja, jolla oli hauskoja juttuja sopimushistoriasta aina tuolta 20-luvulta alkaen.

Kalliossa löysin muun seurueemme ravintolasta jonkinlaisen seisovan pöydän antimia herkuttelemasta. Sieltä sitten läksimme yhdessä kävellen Linnanmäen kainaloon autollemme. Ennen Haminaa poikkesimme vielä Porvoossa Brunbergilla ostamassa suklaata ja lakritsia riittävästi.

Olipa mukava ja antoisa reissu!

 


ps

Stiglizin vierailusta Suomessa uutisoivat nyt sanomalehdetkin, tässä muutamia silmiini osuneita juttuja:
– http://yle.fi/uutiset/talousnobelistin_neuvo_sipilalle_….8317748
– http://kepa.fi/uutiset/11575
– http://www.hs.fi/talous/a1442632378626?ref=hs-mob-prio-1

 

 

Vastaa

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>