Mervi Hyppänen (julkaistu Rannantaikaa lehden numerossa 4/2014, lyhennelmä)
Maailma muuttuu koko ajan haluttiin sitä tai ei. Väestö kasvaa ja ihmisten liikkuvuus lisääntyy, pieniinkin maalaiskyliin saattaa muuttaa vieraita ihmisiä, joista ei tiedä, mitä sukua he ovat. Vielä epäilyttävämpää on, jos naapuriin muuttaa joku ulkomaalainen. Miten uuteen asukkaaseen suhtaudutaan? Toivotetaanko hänet tervetulleeksi ja otetaan mukaan yhteisöön vai jätetäänkö hänet ennakkoluuloisesti kaiken ulkopuolelle. Valitettavan usein ryhmässä kokemus omasta tiivistyy; tuttuus on meissä ja toinen on vieras.
Ennakkoluuloisella on torjuva tai tuomitseva, perusteeton ennakkokäsitys ihmisryhmästä tai henkilöstä tämän sukupuolesta, poliittisesta mielipiteestä, sosiaalisesta luokasta, iästä, vammaisuudesta, seksuaalisuudesta, etnisestä taustasta, kielestä, kansallisuudesta tai muusta henkilöön liittyvästä ominaisuudesta johtuen. Ennakkoluulot kohdistuvat yleensä niihin henkilöihin tai ihmisryhmiin, joita emme tunne.
Ihminen ei yleensä ole tietoisesti ennakkoluuloinen eivätkä ennakkoluulot ole synnynnäisiä ajatusmalleja vaan sosiaalisen ympäristön, kulttuurin ja kokemusten kautta syntyneitä asenteita. Ennakkoluulot ovat muodostuneet pitkän ajan kuluessa ja niiden syntymiseen vaikuttavat mm. vanhemmat, opettajat ja muut auktoriteetit, media sekä omat johtopäätökset. Syynä ennakkoluuloihin voi olla esim. koulussa tai kotona opittu kaavamainen ja yksinkertaistettu (stereotypia) käsitys siitä, minkälainen joku ihmisryhmä on.
Ennakkoluuloja voidaan sekä lietsoa että purkaa. Jokainen voi vähentää omia ennakkoluulojaan tunnistamalla ja tunnustamalla ne. Tiedon hankkiminen, oman itsensä ja erilaisuuden hyväksyminen sekä omien ennakkoluulojen pohdiskelu auttavat hälventämään niitä. Jos omia käsityksiään ei kyseenalaista tai aseta niitä koetukselle esimerkiksi keskustelemalla, ne muuttuvat helposti asenteiksi.
Ihmisille kehittyi esihistoriallisella ajalla kyky oivaltavaan ajatteluun, josta ihmiskunnan selviytymisen kannalta on ollut hyötyä. Ihminen oppi luokittelemaan asioita nopeasti samankaltaisuuden perusteella ja kytkemään ilmiöt yhteen sen perusteella, mitkä tapahtumat seurasivat toisiaan. Syy ja seuraus opittiin yhdistämään vähäisin perustein. Esimerkiksi ruohikon kahina yhdistettiin saalistajaan ja piilouduttiin äänen kuuluessa. Äänen aiheutti yleensä tuuli, mutta joskus sen aiheutti leijonalauma. Esihistoriallisella ajalla hengissä säilymisen kannalta oivaltavalla ajattelulla oli merkitystä eikä aikaa vievään erittelevään ajatteluun ollut tarvetta.
Rasismi tarkoittaa jonkun ihmisryhmän arvottamista esimerkiksi etnisen alkuperän, ihonvärin, kansalaisuuden, kulttuurin, äidinkielen tai uskonnon perusteella alempiarvoiseksi kuin muut ihmisryhmät. Rasistisen toiminnan päämääränä, tai sen seurauksena on, että tietyn ihmisryhmän ihmisoikeudet vaarantuvat. Käsitteenä rasismi tuli käyttöön 1930-luvulla liitettynä rotuoppiin, joka jakaa ihmiset ulkonäön perusteella rotuihin ja asettaa jotkut rodut ylivertaiseen asemaan toisiin rotuihin nähden.
Nykytietämyksen mukaan ihminen on lähtöisin Afrikasta ja on genetiikaltaan lähes samanlainen huolimatta siitä, missä hän asuu. Ihmisten jakamisella eri rotuihin ei ole biologista perustaa, eikä ole olemassa eri ihmisrotuja kuten valkoisia ja mustia vaan kaikki kuuluvat samaan ihmisrotuun. Nykytutkijoiden kuten Stuart Hallin mukaan rotu on sosiaalisen ja poliittisen vallankäytön väline, ei tosiasia.
Timo Makkonen (Rasismi Suomessa 2000 raportti) on määritellyt rasismin seuraavasti: ”Rasismia ovat sellaiset uskomukset ja toiminnot, jotka pohjautuvat ajatukseen ihmisryhmien perustavanlaatuisesta kulttuurisesta ja/tai biologisesta erilaisuudesta, ja jotka oikeuttavat ihmisryhmien negatiivisen kohtelun tällä perusteella.”
Ennakkoluulot eivät ole rasismia, mutta ne voivat johtaa rasismiin, kun ennakkoluulot ja valta kohtaavat. Pienissä yhteisöissä, joissa kaikki tuntevat toisensa, rasismi tulee esille esim. siten, että muualta muuttaneisiin suhtaudutaan epäilevästi eikä heitä oteta mukaan yhteiseen toimintaan.
Rasismi, kuten ennakkoluulotkaan, eivät ole synnynnäisiä vaan opittua käyttäytymistä ja ajattelua. Rasismista samoin kuin ennakkoluuloista on mahdollista oppia pois. Rasismin tunnistaminen omassa toiminnassa ja ajattelussa ei riitä vaan lisäksi on tunnustettava, että rasismi on väärin ja muutettava omaa toimintaa.
Mervi Hyppänen (julkaistu Rannantaikaa lehden numerossa 4/2014, lyhennelmä)
