Vitikkavuori Rakilassa

Vitikkavuoren portaat. (Valok. Mervi Hyppänen)

Vitikat

Museotien eteläpuolella, Rakilan kylän kohdalla vähänmatkan päässä tiestä sijaitsee Vitikkavuori tai Vitikat, kuten sitä puhekielessä kutsutaan. Vitikkavuori on tutustumisen arvoinen paikka, sillä ylhäältä kalliolta näkee kauas merelle.
Näköalapaikalle kiivetessä on mahdollista tutkia kallion rinteessä olevia “salakuljettajien piilopaikkoja”. Kallion lounaan puoleiselta rinteeltä löytyy suurien kivien muodostama luola ja sola sekä kiviportaat. Erään tiedon mukaan luolaa ja solaa käyttivät salakuljettajat piilopaikkanaan. Vähemmän mielikuvitusta herättävä selitys kiviportaille on, että lähistöllä sijainneen Brakilan kartanon vieraat tekivät kesäisin retkiä ylös kalliolle maisemia ihailemaan ja portaat on rakennettu helpottamaan heidän kulkuaan.

Kallioille pääsee kahta reittiä, joko Pakholmantien tai Kalarannantien kautta. Jos käyttää länsipuolen reittiä eli menee Kalarannantietä, käännytään tieltä vasemmalle Kalarannankujalle ja sitä kuljetaan pari sataa metriä. Ennen hiekkakuppia on tien vasemmalla puolella sepelillä päällystetty auton pysäköinnin mahdollistava paikka, josta lähtee polku pohjoiseen kohti edessä oikealla siintävää kalliota. Polkua kuljetaan, kunnes oikealla on iso kiilamainen kivi, jonka jälkeen lähdetään kiipeämään polku ylös oikealle. Kauaa ei tarvitse kiivetä, kun vasemmalla on iso kivenlohkare, jonka alle on kiilautunut kiviä niin, että kiven ja kallion väliin jää luola.

Kun jatkaa polkua ylöspäin kohti kallion huippua, tulee vastaan kiviportaat. Niitä ei kannata heti lähteä kiipeämään, vaan ensin voi käydä katsomassa kahden korkean kallion väliin jäävää solaa. Se löytyy, kun lähtee kulkemaan kiviportailta vasemmalle seuraten kallion kuvetta. Muutamien metrien päästä löytyy solan sisäänmenoaukko. Kun astuu solaan, on helppo uskoa tarinaan salakuljettajista.

Kiviportaiden jälkeen jatketaan polkua ylös vasemmalle, kunnes päästään kalliolle, josta aukeaa silmiä hivelevä näky merelle. Etenkin ruska-aikaan on näkymä upea, kun kallion ja meren välissä olevat puut loistavat syksyn väreissä samoin kuin kauempana siintävät saaret.

Mervi Hyppänen