Kahvin suodatinpussista pikaratkaisu..
Hyvää koronapääsiäisen ja -vapun jälkeistä aikaa! On tullut aika valmistaa Rannantaikaa lehden kesän numero, kesän joka taitaa mennä suurelta osin edelleen virustorjunnan merkeissä. Pieniä ja suuria tapahtumia on jouduttu perumaan, monen yhdistyksen vuosikokouksetkin on siirretty myöhempään tuntemattomaan ajankohtaan.
Tieteestä tuttu epävarmuus on levinnyt tavallisten kansalaisten keskuuteen, kukaan ei tiedä, mitä tapahtuu nyt ja tulevaisuudessa ja jokaisella on enemmän tai vähemmän vankka näkemys. Lääketieteen tutkijoista ei ole paljoa apua, mitään yksimielisyyttä tilanteesta ei heilläkään ole kuin ehkä siitä, että korona on vaarallinen tauti, mutta ei aina siitäkään. Rokotetta odotetaan ratkaisuna, ensihätään. Tarkempi tutkimus viruksesta tarvitsee sitten vielä paljon aikaa.
Mutta aikaa ihmisillä nyt on, aikaa lukea, joten lehteen kannattaa nyt laittaa kirjoituksia kaikesta. Etsin kirjahyllyistäni Albert Camusin Ruttoa, kirjaa, joka sopisi nyt jälleen luettavaksi, mutta enpä löytänytkään. Lienee vuosikymmenten myötä hukkunut jonnekin ajan tomuun. Facessa joku oli tarkistanut ja havainnut tämän kirjan nyt korona-aikana myydyn loppuun antkvaareistakin. Kirjavinkkejä olisi myös mukavaa saada lehteen, millaisia lukukokemuksia pandemian aikana on ollut?
Klamilan koululaisisilta tullee numeroon juttu etäkoulukokemuksista, myös työelämästä voisi kirjoittaa etätyökokemuksista ja muusta maan sulkemisen aiheuttamista muutoksista arkeen. Ja tietysti tiedottaminen kesän tapahtumista, peruutetuista ja niistä, jotka pidetään, mutta jossain uudessa pandemian kestävässä muodossa. Rannantaikaa väen hallitus on kokeillut virtuaali kokousta Skypen kautta, hyvin toimi. Klamilaan on avattu luonnon kuntopuisto, koronan kestävä sekin. Matkailuyrittäjät voivat markkinoida “erakkomatkailua”.
Itse kärsin masennuksesta, jolla ei ole mitään tekemistä pandemian kanssa, vaan johtuu edelleen puolisoni ennenaikaisesta kuolemasta viime heinäkuussa. Olen vähän hämmästellyt, kuinka olen pystynyt taittamaan jo kolme numeroa lehteä, mutta lääkitys kieltämättä on auttanut, en vielä osaa arvioida, miten olen onnistunut. Sensijaan koronan vuoksi kaikkien ihmisten arki on muuttunut, eikä vain Suomessa. Miten arki on sujunut lapsiperheissä ja vaikka yksineläjien talouksissa, miten riskiryhmäläiseen eristys on vaikuttanut ja kuinka ongelmia ratkaistu? Tämä kaikki on tärkeää tietoa jo ihan tuleviakin sukupolvia varten, elämme niin poikkeuksellista aikaa.
DEADLINE on siis perjantaina 15 päivä tätä kuukautta.
Kirjailija Tiina Raevaara kertoi 26.4. kolumnissaan Suomen kuvalehdessä hyvän vinkin tilanteeseen, jolla saada kirjoittaminen alkuun jos ei kertakaikkia muuten onnistu, seitsemän virkkeen sääntö:
“Seitsemän virkettä. Tällä saan alkuun jumissa olevan tekstin, mutta kai neuvoa voi käyttää vaikkapa sähköpostinkin lähettämiseen. Pakotan siis itseni kirjoittamaan seitsemän virkettä ennen kuin luovutan. Määrä vaikuttaa kovin lyhyeltä – tehtävän saa suoritettua vaikka olisi millainen jumiahdistus päällä. Silti seitsemän virkettä on tarpeeksi kuljettamaan tekstiä eteenpäin. Niistä syntyy helposti kokonainen kappale tai vastaus sähköpostiin.”
Näin minäkin aloitin tämänkin tekstin kirjoittamisen aamulla, ensialkuun kappaleen verran tekstiä.
Ei muuta kuin kynät sauhuamaan, siveltimet sutimaan ja kamerat räpsimään! Eiköhän tästä saada taas kunnon luku- ja tietopaketti!
3.5.2020 Mäntlahden suurruhtinaskunnassa
Ilkka Ahmavaara
