Kunnallisen päätöksenteon luotettavuus

Haminan kaupungin itäpuolelle, Vilniemen kylään kaavoitettiin vuosituhannen taitteessa uusi asuinalue. Tontteja markkinoitaessa mainostettiin, että kylässä on koulu ja sitä on mahdollista tarvittaessa laajentaakin, sillä viereinen tontti oli varattu siihen tarkoitukseen. Tämäkin mainittiin markkinoinnissa.

Kylään alkoi nousta omakotitaloja tiuhaan tahtiin. Paikka oli ihanteeliinen; meri upeine saaristoineen kävelymatkan päässä, kangasmaastoon oli helppo rakentaa, päivähoito ja koulu olivat alle kilometrin päässä ja kaupungin keskustaan hurautti autolla seitsemässä minuutissa. Kylään muutti väkeä lähikunnista ja pääkaupunkiseudultakin; uusi moottoritie Helsinkiin oli tulossa lähivuosina.

Vilniemen tontit kävivät hyvin kaupaksi, kaupunki alkoi jo suunnitella uusia tontteja kylään. Kyläkaupastakin puhuttiin, sille oli varattu tonttikin. Kyläkoulun oppilasmäärä lähti kasvuun, kyläkoulussa oli pian yli 60 oppilasta ja oppilasennuste oli nouseva. Samanaikaisesti mm. Neuvottoman koulun oppilasennuste oli laskeva, ennusteiden mukaan Vilniemen koulu saavuttaisi ennen pitkää Neuvottoman koulun oppilasmäärän.

Vilniemen koulun oppilaat oireilivat ja sisäilmaa alettiin tutkia. Vuonna 2012 koulun todettiin olevan homeessa ja käyttökelvoton. Homeasia ei ollut uusi, sillä jo 1990-luvulla koulusta löytyi hometta ja pieniä korjausremontteja tehtiin, mutta isompaan remonttiin ei kunnan kassasta rahaa löytynyt.

Vuoden 2012 joulukuussa Hurmaavasta Haminasta tuli vilniemeläisille Huijaava Hamina: joulukuun valtuustokokous päätti, että Vilniemen koulun lapset siirtyvät käymään koulua Uuden-Summan kouluun. Vanhempien toivetta väliaikaisesta viipalekoulusta, jonka kustannusarvio oli silloin 500-750 tuhatta, ei huomioitu. Kaupunginhallituksen johto ilmoitti, ettei uutta velkaa tehdä. Kukaan ei välittänyt vilniemeläisille annetuista lupauksista kyläkoulusta ja sen mahdollisesta laajentamisesta. Muutaman kuukauden päästä Neuvottoman koulussa ilmeni sisäilmaongelmia ja muutama miljoona koulun remonttiin löytyi heti.

Kävellen tai pyörällä taitettu vilniemeläisten koulumatka muuttui päivittäiseksi 26 kilometrin linja-automatkaksi. Vilniemen koulua kävivät myös Rakilan ja Mäntlahden lapset. Mäntlahtelaisten koulumatka piteni 10 kilometristä 23 kilometriin. Päätöksiä tehdessä ei huolettanut, että esim. mäntlahtelaiset pienet koululaiset joutuisivat istumaan linja-autossa päivitäin 46 kilometriä. Lasten vanhempia pitkä koulumatka ei kuitenkaan houkutellut ja alkoi pois muuttaminen. Vilniemellä taloja meni myyntiin ja uusien talojen rakentaminen pysähtyi kuin seinään.

Kuljetukset ovat taitaneet kaikesta huolimatta sujua hyvin, sillä Pappilansalmen uusi koulu, jonne Vilniemeltä on lyhyimmillään matkaa alle viisi kilometriä, aloitti toiminnan tammikuun alusta, mutta Vilniemen koulun oppilaat kuljetetaan edelleen upouuden Pappilansalmen koulun ohi Uuden-Summan kouluun.

Pienet kyläkoulut

Samoihin aikoihin, kun oppilasennusteiltaan kasvava Vilniemen koulu lakkautettiin, kaupunginvaltuusto päätti, että jos koulun oppilasmäärä laskee alle 40, koulu lakkautetaan. Kannusjärven ja Metsäkylän koulujen oppilasennusteet olivat laskevia ja pian kouluja uhkasi lakkauttaminen. Mutta päätöksentekijät tulivat apuun, päätös alle 40 oppilaasta muutettiin niin, että jos koulujen oppilasmäärä laskee alle 30, koulu lakkautetaan.

Tällä hetkellä ollaan tilanteessa, jossa molempien koulujen oppilasmäärät ovat laskeneet alle kolmenkymmenen ja koulut ovat lopetusuhan alla. Erilaisia ratkaisuja Metsäkylän että Kannusjärven kouljen jatkumisen turvaamiseksi mietitään ja lopullinen päätös lakkauttamisesta tehdään toukokuussa. Jos koulujen säilyttämisen katsotaan olevan kuntalaisten yhdenvertaista kohtelua, niin miksi ei ole toimittu niin, että oppilasmäärät kouluissa ylittää säädetyn 30 oppilasta. Oppilaita on mahdollista kuljettaa suurien koulujen sijaan pieniin kyläkouluihin. Näin pieniä kouluja saataisiin jälleen ”tekohengitettyä”.

Pitkäjänteisyys ja suunnitelmallisuus tuntuu puuttuvan haminalaisesta päätöksenteosta ja tilalla näyttää olevan nurkkakuntaisuus ja oman edun tavoittelu. Kaupunginvaltuusto päättää yhteisten verovarojen käyttämisestä ja tavoitteena luulisi olevan kaupunkilaisten yhdenvertainen kohtelu ja tehtyjen päätösten noudattaminen.

Poukkoileva päätöksenteko aiheuttaa kaupunkilaisissa epävarmuutta eikä houkuttele uusia asukkaita kaupunkiin.

Mervi Hyppänen

Juttu on julkaistu Rannantaikaa lehden maaliskuun numerossa 1/2019

(Käyntejä 9.7.2020 alkaen 118, 1 tänään)
guest
0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments