Se alkaa kesä olla tältä vuodelta pikkuhiljaa seipäillä. Saatiin keskikesän helleaaltokin melkein vuoden 2010 malliin, lämpöä riitti ja kuivuuskin piinasi, mutta kaivot eivät sentään tyhjentyneet kuten kesällä 2002, jolloin Mäntlahteen alettiinkin kiireen vilkkaa kaivaa vesijohtoverkostoa.
Sähkölinjan perkausta helikopterilla 14.6.2021, kuva Ilkka Ahmavaara
Myös sähkökatkokset piinasivat pitkin kesää, varsinkin Kuorsalolaisia. Syynä oli toki vain verkon kunnostus, puiden kaato helikopterisahalla. Tulevaan talveen voitaneen mennä luottavaisin mielin, tuli sitten lunta tai talvimyrskyjä, linjat on nyt puhdistettu. Tietoliikenneyhteyksissä kylillä ollaan sensijaan edelleen laajalti langattoman ja siksi jatkuvasti pätkivän verkon armoilla, mutta sehän on vain hidaste, ei este.
Talkoilua on ollut niin Klamilassa kuin Mäntlahdessakin ja Kalasatamassa ravintola on jälleen vetänyt väkeä kesän viettoon ja varmaan kaikenlaista muutakin toimintaa on taas virinnyt ja on myös odotettavissa syksynkin mittaan. Kertokaapa menneistä ja tulevista tapahtumista!
On siis aika jälleen ryhtyä tekemään Rannantaikaa lehden syksyn numeroa, deadline on edelleen se elokuun 15. päivä, eli pari viikkoa vielä aikaa toimittaa julkaistavaa aineistoa tänne toimitukseen, jotta saadaan numero painoon syyskuun 1 päivä. Lehti sitten ilmestyisi parin viikon sisällä tuosta, syyskuun puoliväliin mennessä (kannattaa huomioida ilmoitusten yhteydessä).
Mitä numeroon sitten tulee? Ei harmainta aavistusta, koko sisältö riippuu teistä, kirjoittajista. Itselläni pää on yhä kuin Haminan kaupunki toisen koronarokotteen jälkimaininkina, mutta eiköhän lehden taitto jo suju sivuoireiden pikkuhiljaa laimetessa. Sinänsä arvelisin koronaviruksen olevan jo pääsääntöisesti kukistettu rokotusten voimalla, vaikka muuntovirukset vielä aiheuttavatkin epidemiologeille päänvaivaa. Aivan kaikkia vapauksia ei saatane takaisin vielä pitkään aikaan, mutta liikkuminen ja sosiaalinen kanssakäyminen on jo sentään alkanut hiukan vapaammin.
Tässä numerossa kokeilemme tietotekniikkaa kielen kääntäjänä. Kylillä asuu aika paljon ihmisiä, joiden äidinkieli on muu kuin Suomi. Tavoitteena on, että lehteemme voi jatkossa kuka tahansa lähettää kirjoituksensa omalla äidinkielellään. Teemme tekstistä raakakäännöksen kyseistä kieltä parhaiten kääntävällä käännösohjelmalla ja lopuksi muotoilemme tekstin tarkemmin vastaamaan alkukielistä kirjoittajan kanssa yhteistyössä. Katsotaan onnistuuko!
Kun viimein saatin sateita, tuli etanakin kolostaan maailmoita tähyämään. Kuva 28.7. Ilkka Ahmavaara
Erityisesti muistoja Mäntlahdesta kaipailisin tähän syksyn numeroon, jossa olisi vuoden Kymenlaakson kylänä juhlivaa Mäntlahtea mukavaa muistaa. Maie Kollom ja Mika Taari kävivät pihakylässä kertomassa suunnitelmistaan koota nykypäivän Mäntlahdesta tietopakettia. Uusia asukkaita on tullut paljon ja vanhoja kuollut tai muuttanut pois, palvelut kylällä muuttuneet monin tavoin, ja nyt olisi tarkoitus päivittää Mäntlahti toiminnallisena kylänä tähän päivään, toivottavasti ehtii tähän numeroon.
Mäntlahti ei ole enää sama kuin 20 vuotta sitten, kun lehteämme aloittelimme. Vaikka Mäntlahti on pieni kylä, on sen jokainen talo oma maailmansa. Kaikenlaiset muistot ja muut historiajutut Mäntlahdesta ovat erityisesti tänä juhlavuonna tervetulleita! Pienikin muistelo piristää. Mielellään myös valokuvia.
Erityisen mielellämme julkaisemme myös runoja ja muuta kaunokirjallista tekstiä, onhan Rannantaikaa kyläkuttuurilehti. Pari viikkoa aikaa. Kun ottaa kynän käteen tai pistää sormet näppäimistölle huomaa piankin: ”kirjoitin rivin, kirjoitin kaks, itseni tunsin uljaammaks”. Niin helppoa se on, luomisen iloa kaikille! Jutut sähköpostilla osoitteeseeni erakko@dlc.fi
Ilkka Ahmavaara
