Eduskuntavaalit ilmastopolitiikan vallan alla

Kirjoitus julkaistu alunperin Rannantaikaa maaliskuun 2019 numeron alakertana.

Kirjoitus julkaistu alunperin Rannantaikaa maaliskuun 2019 numeron alakertana.

Onko länsimainen liberaali demokratia, jota me suomalaisetkin olemme vaihtelevalla menestyksellä opetelleet itsenäistymisen jälkeen, taantumassa takaisin totalitarismiin? Kysymys tulee mieleen kun seuraa suomalaista julkista keskustelua. Yleinen mielipide, jota joukkoviestintävälineet, radio, televisio ja lehdistö edustavat, näyttäisi kieltävän keskustelun joistakin päivänpolttavista aiheista ja tarjoavan tilalle tieteellistä totuutta, jota ei ole mahdollista kritisoida. Sama koskee luonnollisesti myös koululaitosta aina yliopistotasolle, opiskelijoiden on vastattava koekysymyksiin opinkappaleiden mukaan, poikkeavaa perusteltua näkemystä ei hyväksytä. Yleisimmin nämä aiheet liittyvät tavalla tai toisella ilmastonmuutokseen, jota koskevia virheellisiä uutisia ei oikaista edes Julkisen sanan neuvoston toimesta. Samaa on tapahtunut myös maahanmuuttoon liittyvissä kysymyksissä, jotka nekin katsotaan kuuluvan ilmastonmuutoksen piiriin.

Aivan kuin jokin tieteellisen marxilaisuuden kaltainen ideologia olisi vallalla ja siirtyisimme vapaasta demokratiasta pikkuhiljaa rautaesiripun taakse, jossa päätökset tehdään äänestämällä, mutta ennalta annettujen totuuksien pohjalta ja niiden rajoissa. Toisinajattelemista ei sallita. Kansalaisia syyllistetään omista kulutustottumuksistaan, annetaan ohjeita liikkumisesta, syömisestä, asumisesta ja lähes kaikesta mitä yksilön arjen valintoihin kuuluu. Ketään ei pakoteta, mutta erimieltä olevia paheksutaan, jopa julkisesti. Erimieltä olevien kirjoituksia ei julkaista, heidät suljetaan keskustelun ulkopuolelle ja henkilökohtaisella tasolla ystäväpiiristä.

Tätä perustellaan taas kerran historiallisella välttämättömyydellä samaan tapaan kuin tieteellisessä marxilaisuudessa sosialistista vallankumousta maanpäällisen paratiisin ehtona. Nyt vain tehdään ilmastovallankumousta ja johtavana etujoukkona on keskuskomitean sijaan ilmastotieteellinen alarmismi. CCCP kirjoitetaan nyt IPCC.

Historiallisena totuutena on nyt, että 97% maailman tiedemiehistä on päätynyt konsensukseen 1800 luvulta peräisin olevasta kemisti Svante Arheniuksen hypoteesista, jonka mukaan hiilidioksidin määrän kasvu ilmassa lämmittää ilmastoa. Hypoteesiin on lisätty se, että ilmaston lämpeneminen on katastrofi ja se johtuu ihmisen päästöistä kokonaan. Tätä ei sovi epäillä ollenkaan.

Vasemmalla Jyrki Vainion pilapiirros Twitterissä, kuva julkaistiin myös Iltasanomissa 16.2.2019. Piirtäjä sai pian ajatuspoliisi Greenpeacelta huomautuksen, kuvakaappaus oikealla.
Linkki Vainion Twitter julkaisuun, josta kuvat yllä:  https://twitter.com/JyrkiVainio/status/1100343011236634624

Mutta olimme ilmastonmuutoksesta mitä mieltä hyvänsä, voinemme sentään huolestua tästä kehityksestä kohti yhden ainoan totuuden yhteiskuntaa, jossa demokratia on mahdotonta sen liberaalissa mielessä. Äänestää saadaan, mutta vain rajatun kehyksen sisällä. Ilmastovaaleissa yksikään poliitikko ei uskalla lausua mitään poikkipuolista itse tieteellisestä ilmastoalarmista, toki ilmasto- ja energiapolitiikan yksityiskohdista voidaan olla erimieltä kun pysytään annetuissa rajoissa, eikä kyseenalaisteta koko lähtökohtaa, väkevää 97 prosenttista tiedettä.

Itseasiassa kaikki aikaisemmat yhteiskuntajärjestelmät ennen länsimaisen liberaalin demokratian syntyä olivat totalitaristisia. Arkaaisissa yhteiskunnissa ja niiden moderneissa jälkeläisissä vallitsee jumalan laki tai tieteellinen historian totuus, jota edustaa presidentti, keisari, kuningas, faarao, puolue, puheenjohtaja, heimopäällikkö jne. Sananvapaus on rajattu, kuolemaantuomio ja rangaistusleirit tavanomaisia. Tällaisessa ilmapiirissä syntyy myös sellaiset totalitaristisen joukkotiedotuksen seuraukset kuin esimerkiksi ilmastoahdistus.

Tällainen yhteiskunnallinen ilmapiiri vaikuttaa väkisinkin myös tieteeseen, jolla tässä tarkoitetaan modernia länsimaista matemaattis-fyysistä eksaktia tiedettä, sitä kovaa empiiristä tiedettä, johon myös monitieteinen klimatologia eli ilmastotiede kuuluu, mutta ideologiset näkemykset ja konsensus eivät. Nostetaan esiin vain ideologista konsensusta tukevia tutkimuksia riippumatta niiden tieteellisestä tasosta ja vain niille annetaan rahoitusta, tästä on useita esimerkkejä. Esimerkiksi johtava tiedelehti Nature jättää julkaisematta suuria määriä konsensuksesta poikkeavia tutkimuksia ilmoittaen tutkijoille, että “vaikka tutkimuksenne on korkeatasoinen, ei se kiinnosta ketään”. Näin lehti säilyttää arvovaltansa tieteen ymmärtäjänä, mutta jättää julkaisematta, osallistuen tällätavoin merkittävässä määrin ilmastopaniikkiin, mikä myös myy paremmin kuin tiede sellaisenaan.

Navigoidessamme liberaalin demokratian ja totalitarismin välisessä karikkoisessa salmessa muistakaamme myös, ettei totalitarismin oloissa sitten ole jakoa poliittiseen oikeistoon ja vasemmistoon, se on mahdollista vain liberaalissa demokratiassa.

Mäntlahdessa Kalevalan päivänä  28.2.2019
Ilkka Ahmavaara


Juttu julkaistu alunperin Rannantaikaa lehden maaliskuun numerossa 1/2019 paraatikirjoitussivun alakertana (ilman kuvitusta).

(Käyntejä 9.7.2020 alkaen 61, 1 tänään)
guest
0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments