Muovit pannaan! – 24.-30.7.2017

Oli sateinen sunnuntai-iltapäivä Indonesian pääkaupungissa Jakartassa ja kadut tulvivat vettä ja roskaa. Istuimme Hannahin kanssa paikallisessa taksissa, matkalla kohteeseen mihin emme osanneet varautua: Kaakkois-Aasian suurimpaan kaatopaikkaan nimeltään Bantar Gebang. Kaatopaikalla asuu 3000 perhettä ja päivittäin sinne tuodaan 8000 tonnia roskaa pääkaupunkialueelta.

Olimme Hannahin kanssa siellä, koska löysimme hostellin seinästä ilmoituksen, missä pyydettiin matkailijoita vierailemaan kaatopaikalla ja viettämään laatuaikaa sen alueen lasten kanssa. Hyväntekeväisyysjärjestö, joka tätä organisoi, on nimeltään BGBJ (bgbj.com) ja se kannustaa kaatopaikan lapset koulunkäyntiin, opettaa heille englantia, hankkii harrastustarvikkeita ja organisoi päiväreissuja. Tavoite on, etteivät lapset jää kierrättämään muovia niin kuin heidän vanhempansa ja isovanhempansa ovat tehneet jo vuosia.

Järjestön päähenkilö on nainen nimeltään Resa ja hän on itse viettänyt lapsuusvuosiaan roskien seassa. Hän pääsi kuitenkin pois opiskelemaan, mutta palasi takaisin olemaan yhdessä kaatopaikan lasten kanssa. Hän on itse rakentanut kunnollisen talon ’roskavuorien’ keskelle ja talossa on neljä ylimääräistä sänkyä vierailijoille niin kuin Hannahille ja minulle. Vietimme kaksi päivää ja yhden yön kaatopaikalla, ja ei voi muuta sanoa kuin, että lapset olivat aivan ihania! Niin lämminsydämisiä, halauksellisia yksilöitä, jotka halusivat vaan pitää kädestä kiinni ja sanoa ne muutamat sanat englantia mitä he ylpeästi osasivat. Ja tietty saada vähän rakkautta ventovieraalta ulkomaalaiselta, joka vierailee paikalla vain niin lyhyen hetken..

Tämä kaikki sai minut ajattelemaan. Siellä missä meillä on luonto, vesistöt ja eläimet, heillä on toisten ihmisten käyttämät muovit. Sitä ei pääse pakoon, sillä lasten koulut, moskeijat ja elintarvikepuljut sijaitsevat myös kaatopaikka-alueella. Suurin osa lapsista eivät ikinä olleet ’koti’-alueen ulkopuolella, esim. pääkaupunkiseudulla Jakartassa.

Tämä käynti oli todellakin silmiä avaavaa kokemus, ja uskotte varmaan, tämän jälkeen tiedostin muovin ongelmallista olemassaoloa jatkuvasti. Indonesiassa mitään ei kierrätetä, pienet muovipussit tulee jokaisen ostoksen mukaan, ja pillit kuuluvat pullon vakiovarustuksiin. Alueella, missä asuu miljoonittain janoisia ihmisiä, pilli per pullo on todella paljon muovia!

Valitettavasti muovin hallitseva olemassaoloa ei rajoitu vaan Aasiaan. Uutistoimisto The Guardian tiedotti uutisartikkelissaan (28.6.2017) että joka minuutti ihmiset ostavat noin miljoonaa muovipulloa maailmanlaajuisesti, luku, joka tulee kasvamaan viidenneksellä vuoteen 2021 mennessä. Ja suurin osa näistä pulloista ei kierrätetä. Tämän lisäksi, tiettyjen lähteiden mukaan vuoteen 2050 mennessä meressä tulee olemaan enemmän muovia kuin kalaa, ja tälläkin hetkellä osa myrkyllisistä muovista päättyy takaisin ihmisten elimistöön, kun ruokapöytiemme kalat syövät muovia merenpohjalla. Vaikka tiedostamme nämä seikat, harvoin oikeasti pysähtyy miettimään mikä rooli muovilla on meidän elämässämme.

Jos olette jaksaneet lukea tähän asti, haluaisinkin antaa kiinnostuneille haasteellisen HAASTEEN!

Ajatuksena on, että heinäkuun neljäs viikko eli 24.-30.7.2017, olisimme viikon ilman kaupasta ostettua pakkausmuovia. Silloin otetaan hedelmille muovin sijaan paperi/kangaspusseja; lihaa ostetaan suoraan lihatiskistä; leipä tulee paperipussissa tai leipomolta; maito- ja mehutölkit tulisi olla ilman muovikorkkia; mehua lasipulloissa ja ilman pillejä; salaatti ja tuoreyrtit torilta, yms.

Säännöt ovat hyvin yksinkertaiset: osta mahdollisimman vähän tai ei ollenkaan muovia kun käyt kaupassa, toimi omien rajojesi mukaisesti. Ole innovatiivinen ja käytä mielikuvitusta miten kuluttajatuotteet voisivat olla muovi-vapaita. Yksi poikkeus kuitenkin, kun kerran meillä on kesää ja helteet pukkaavat, niin ajattelimme, että kierrätettävät muovipullot ovat ok, kunhan niitä vie käytön jälkeen kierrätykseen.

Haasteen tavoite ei ole tuottaa ihmisille pahaa mieltä siitä, että käytämme muovia, vaan tiedostaa että sitä on ylipäätään näin paljon! Tarvitseeko sitä olla pakkauksessa oikeasti kolme kerrosta? Toivon että saisimme keskustelua aikaiseksi, ja että hyvät vinkit jakaisimme kiinnostuneiden kesken. Lähde mukaan haasteeseen ja jaa kokemuksesi/ajatuksesi joko kommentti-palstalla tai Paussi kesäkioskissa!

Sanna P.