Important!

         Vinkki: Mervi Hyppäsen blogissa lisää kokemuksia ja havaintoja  kasvien värjäyksestä: https://rantai.fi/blogit/mervi-hyppasen-blogi/

Pienen värjäysoppaan 2018 uusintapainos on ilmestynyt 29.8.2020. Tarkemmiin täällä: https://rantai.fi/2018/06/22/pieni-varjaysopas-2018/

Padat valmiina värjäysliemien keittoon Upseerikylän rannassa.

Mervi Hyppänen:

Villan kasvivärjäystä

(omia kokemuksia)

Villan värjäys luonnon kasveilla kuten jäkälillä, ruohoilla, varvuilla, kukilla ja puun kuorilla on ikivanha tapa, joka oli jo jäämässä unholaan, mutta kiinnostus tätä värjäystapaa kohtaan on taas lisääntynyt.

Kasveilla värjätessä saa aikaan kauniita ja pehmeitä toisiinsa sointuvia sävyjä. Värit ovat myös hyvin yksilöllisiä, sillä koskaan ei voi tietää tarkalleen, mitä väriä tulee vaikka noudattaisikin tarkasti ohjeita. Tulokseen vaikuttaa mm. kasvien kasvupaikka, keräysajankohta, käytetty vesi, värjäysastia ja puretusaineet. Jos haluaa tietyn määrän jotain värisävyä, kannattaa tarvittava määrä värjätä yhdellä kertaa.

Kokeilimme elokuun puolivälissä Mäntlahdessa Upseerikylän virkistysmajalla kasveilla värjäystä ja lopputuloksena meillä oli ihailtavana kymmeniä eri sävyisiä lankavyyhtejä. Kasveilla värjäys on työteliästä puuhaa varsinkin, jos värjää isoja eriä lankoja rautapadoissa tai saunanpadoissa. Työvaiheita on useita.

Välineet

Käsittelemätöntä villalankaa lampaanvalkoista, -harmaata ja -mustaa.

Värjäyskattila ainakin 10 l. Kattila voi olla teräksinen, rautainen tai emaloitu. Rautapadasta saattaa irrota metallihiukkasia, jotka voivat vaikuttaa puretusaineen tavoin. Myös alumiini tai kuparikattila käy, mutta niissä on sama ongelma kuin rautapadoissa. Irtoavat metallihiukkaset saattavat muuttaa värisävyjä.

Ämpäreitä ja saaveja kasvien liotukseen sekä lankojen kastelemiseen, pesuun ja huuhteluun.

Litran mitta veden mittaamiseen.

Vesilämpömittari, jossa on asteen sataan asti. Rautakaupasta saa lämmityskattiloiden lämpömittareita ja apteekissakin on vesilämpömittareita.

Talousvaaka väriainesten punnitsemiseen. Ilman sitäkin kyllä pärjää.

Kirjevaaka tai joku muu vaaka, joka punnitsee gramman tarkkuudella. Ehdottoman tarpeellinen puretusaineiden punnitsemisessa.

Suojakäsineet suojaavat käsiä väri- ja puretusaineilta.

Sakset tai leikkuri kasvien keräämiseen ja pilkkomiseen.

Keppejä lankojen ripustamiseen, jotta ne eivät katoa pataan sekä väriliemen sekoittamiseen.

Harsopussi roskaavia tai tahraavia kasveja varten. Kanervilla värjätessä pussi on ehdoton, jos ei halua siivilöidä värilientä.

Siivilä väriliemen siivilöimiseen.

Pesuainetta lankojen ja värjäysastioiden pesuun.

Puretusaineita, joita saa ostaa apteekista. Eivät ole kaikkien apteekkien varastotuotteena, mutta apteekit hankkivat niitä tiluksesta.

Purkkeja esim. pestyjä jogurtti-, smetana- ym. purkkeja puretusaineiden punnitsemiseen

Villalankojen pesu

Langat kääritään vyyhdeille ja pestään haaleassa vedessä hienopesuaineilla, sillä värjäyslangoissa saattaa olla villarasvoja tai kemikaaleja, jotka häiritsevät puretus- ja värjäysaineiden kiinnittymistä. Ennen pesua vyyhteihin on hyvä kiinnittää yksi tai kaksi haltialankaa. Jos kehräämössä laitetut pasmalangat ovat tiukkoja ne avataan ja niiden tilalle laitetaan uudet langat esim. kalastajalangasta. Villalankoja käsitellään hellästi, niitä ei koskaan saa vääntää vaan ylimääräinen vesi lypsetään pois varoen. Pestyt ja hyvin huuhdotut langat kuivatetaan, jos lankoja ei värjätä heti. Kosteaa lankaa ei pidä roikottaa haltialangoista.

Purettaminen

Purettaminen tarkoittaa langan käsittelyä erilaisilla metallisuoloilla. Eri puretusaineilla saadaan samasta värjäysmateriaalista erilaisia värejä ja värisävyjä. Puretusaine samoin kuin väritkin kiinnittyvät lankaan 80-90 lämpöasteessa. Langan voi purettaa joko etukäteen tai värjäyksen yhteydessä. Me puretimme langat etukäteen alunalla. Lisäksi käytimme myös rautavihtrilliä, kuparivihtrilliä sekä viinikiveä värjäyksen yhteydessä saadaksemme aikaan erilaisia värejä.

Esipuretus alunalla

Lankojen puretusta alunalla

Punnitse puretusaine ja sekoita se hyvin pieneen määrään lämmintä vettä. Ripusta lankavyyhdit haltialangoista keppiin ja laske ne kädenlämpöiseen veteen. Tue keppi kattilan reunoihin. Lämmitä vesi 40 asteeseen, nosta langat kattilasta ja lisää haaleaan veteen liuotettu puretusaine. Laske langat takaisin veteen niin, että ne peittyvät kokonaan. Kuumenna vesi hitaasti (30 min) 80-90 asteeseen ja pureta noin tunti. Langat voi jättää veteen, jos värjäät langat vuorokauden kuluessa. Muuten nosta langat vedestä, lypsä liika vesi pois ja kuivata langat. Esipuretettuja lankoja voi säilyttää jopa vuoden.

Puretusaineita

Liian suuret määrät puretusainetta vahingoittavat lankaa ja liian pienet määrät kiinnittävät värin huonosti lankaan. Langat on aina nostettava vedestä puretusaineen lisäämisen ajaksi.

Aluna, kaliumalumiinsulfaatti ei muuta kasvista saatavaa väriä. Sitä käytetään 10-20 % langan kuivapainosta. Me käytimme 16g alunaa ja 3 litraa vettä 100 grammaan värjättäviä lankoja.

Viinikivi, kaliumbitartraatti vahvistaa puretusaineen tehoa, kirkastaa väriä varsinkin punaista ja keltaista ja auttaa väriä kiinnittymään tasaisesti. Sitä käytetään 5-20 % langan kuivapainosta. Rautapuretuksen yhteydessä 5g/100g lankaa pehmentää raudan vaikutusta.

Tinasuola, stannokloridi kirkastaa punaisia, oransseja ja keltaisia värejä. Sitä käytetään 1-2 % langan painosta, jos puretetaan myös alunalla, muuten 2-3 %. Lanka pestään heti värjäyksen jälkeen, sillä tinasuola haurastuttaa ja kovettaa lankaa.

Kuparivihtrilli, kuparisulfaatti muuttaa keltaisen sävyn vihertäväksi tai rusehtavaksi, vihertävän tummemmaksi tai oliiville vivahtavaksi, punaisen ruskeanpunaiseksi ja ruskean tummaksi. Se myös lisää langan valokestoa. Sitä käytetään 10g/100g lankaa.

Rautavihtrilli, ferrosulfaatti tummentaa tai muuttaa värisävyjä, keltainen muuttuu harmaanvihreäksi tai jopa harmaaksi, karmiininpunainen sinipunaiseksi ja tiilenpunainen ruskeaksi. Sitä käytetään 1-2g/100g lankaa. Se lisätään värjäysliemeen vasta värjäyksen loppupuolella korkeintaan 15 minuutiksi. Lankoja ei saa jäähdyttää liemessä sillä rautavihtrilli haurastuttaa ja kovettaa lankoja. Langat jäähdytetään ja huuhdotaan heti värjäyksen jälkeen.

Ammoniakki, saattaa kirkastaa värejä. Sitä käytetään myös liuottamaan värejä, jotka eivät liukene veteen esim. sienillä ja jäkälillä värjätessä.

Glaubersuola, natriumkarbonaatti parantaa väriaineiden tarttumista tasaisesti kuituun. Se estää myös tummia värejä tulemasta laikukkaiksi rautapuretuksen yhteydessä. Sitä käytetään 50g/5l värjäysliuosta ja se lisätään värjäyksen puolivälissä.

Materiaalin keruu ja käsittely

Kasveilla värjäyksen tekee kiehtovaksi se, että niistä saatavaan väriin vaikuttaa moni seikka. Kasvupaikalla on suuri merkitys, eri puolella Suomea kasvaneista kasveista saadaan eri sävyjä ja voimakkuuksia. Kasvupaikan maalaji ja kosteus vaikuttavat väriin. Keräysajankohdalla on myös merkitystä. Puiden kaarnat ja kuoret irtoavat parhaiten keväällä, mutta niitä voi kerätä ympäri vuoden. Älä kuori kasvavia puita vaan valitse kaadetut tai kaatuneet puut. Nuorten puiden kuori sisältää enemmän väriaineita kuin vanhempien. Männyn- ja kuusenkävyistä saa punaruskeaa väriä, joten niitäkin kannattaa kerätä ja mieluummin keväällä. Jäkäliä, kääpiä, naavaa ja havuja voi kerätä ympäri vuoden. Jäkälä irtoaa alustastaan parhaiten kosteana. Kukkivat kasvit kannattaa kerätä juuri ennen kukintaa, sillä silloin niiden lehtien ja varsien värit ovat voimakkaimmillaan. Sieniä voidaan kerätä syksyllä, mutta sienten jäätyminen tai muumioituminen antaa värisävyille voimakuutta ja syvyyttä.

Kasvit likoamassa pesuhuoneessa. Ämpäreissä pietaryrttiä, kuusen käpyjä, sipulinkuoria ja lupiineja, saavissa etualalla raparperia, takana puun kuoria, kattilassa krappia.

Värjäys voidaan aloittaa heti keräilyretken jälkeen. Kasvit punnitaan ja pilkotaan tai hienonnetaan, jonka jälkeen ne laitetaan veteen likoamaan. Eri materiaalit vaativat eri pituisen liotusajan. Tuoreita ja pehmeitä kasveja liotetaan lyhyemmän ajan kuin kuivattuja tai kovia kasveja, joita pitää liottaa yön yli.
Aina ei kuitenkaan värjäystä ole mahdollista tehdä heti tai sitten kasveja ei ole saatu riittävästi. Karkeasti arvioiden tuoreita kasveja pitää olla ainakin kaksi kertaa niin paljon kuin lankoja. Jos värjäystä ei aloiteta heti, voidaan lähes kaikki kasvit kuivattaa odottamaan sopivaa ajankohtaa. Ennen kuivatusta kasvit pilkotaan. Kuivatut kasvit säilytetään paperipussissa kuivassa paikassa.

Värjäysliemen keittäminen

Tulet patojen alla vaativat koko ajan vahtimista. ’Kipinämikkona’ tällä kertaa Eija.

Ota tarvittava määrä liotettuja kasveja ja laita ne keittoastiaan liotusvesineen. Lisää riittävä määrä vettä astiaan. Veden määrä ei vaikuta värjäystulokseen. Siihen vaikuttaa ainoastaan vedessä olevan väriaineen määrä. Vettä on kuitenkin oltava niin paljon, että langat ovat kokonaan veden peitossa. Vesi voi olla joko kaivo, sade tai merivettä. Vesijohtovedessä olevat kemikaalit saattavat muuttaa väriainesten ominaisuuksia, joten sen käyttö ei ole suotavaa. Merivedessä oleva suola saattaa myös muuttaa värisävyjä.
Kuumenna värjäysliemi kiehuvaksi ja keitä kannen alla 1-3 tuntia. Ruhokasvien ja sienien keittämiseen riittää yleensä tunti, mutta kovemmat aineet kuten varvut ja jäkälät vaativat pidemmän keittoajan, jotta väri irtoaa kasveista.
Jäähdytä väriliemi ja siivilöi se ellei ohjeessa toisin mainita. Murustavat tai lankoihin takertuvat väriaineet voi myös keittää harsopussissa, jolloin siivilöintiä ei tarvita.

Villalankojen värjäys

Heini tarkkailee lämpömittarista väriliemen lämpötilaa.

Väriliemen jäähdyttyä noin 40 asteeseen lasketaan hyvin kostutetut langat siihen. Lämpötila kohotetaan hitaasti 80-90 asteeseen. Jos lankoja ei ole esipuretettu lisätään lämpimään vesitilkkaseen liuotetut puretusaineet veden lämpötilan ollessa 60 astetta. Jokainen puretusaine lisätään erikseen ja sekoitetaan huolellisesti väriliemeen. Rautavihtrilli lisätään aina vasta 15 min ennen värjäyksen lopetusta. Muista nostaa langat pois väriliemestä puretusaineen lisäyksen ajaksi.
Lankoja pidetään liemessä noin tunnin ajan välillä hellävaraisesti käännellen. Liemen on koko värjäyksen ajan oltava 80-90 asteista, mutta se ei saa kiehua. Jos väriainetta on runsaasti ja langoista alkaa tulla liian voimakkaan värisiä, voi ne nostaa kuumennuksen loppuajaksi puhtaaseen 80-90 asteiseen veteen. Värin kiinnittyminen pesunkestävästi kuituun vaatii lähes aina tunnin kuumennuksen.

Jos liuosvesi on selvästi värillistä, voi sen jäähdyttää ja jatkaa värjäystä toisella lankaerällä. Jälkivärjäysveteen voi myös lisätä toista puretusainetta, jolloin saadaan eri värisävy tai kokonaan uusi väri. Uusien värisävyjen aikaan saamista voi myös kokeilla lisäämällä jälkivärjäysliemeen jotain toista värilientä.

Värjäystapahtuma vie vähemmän aikaa, jos samanaikaisesti kun keität väriliuosta, puretat lankoja alunavedessä toisessa kattilassa. Langat voidaan tällöin siirtää kuumasta puretusliuoksesta suoraan kuumaan väriliemeen ja jatkaa värjäystä. Kattiloissa olevien vesien on kuitenkin oltava saman lämpöisiä.

Kasveilla värjättyjä lankoja. Punainen väri on saatu krapista, vaalean vihreät kanervasta ja pietaryrtistä, kellanvihreä sipulinkuorista ja tummemmat vihreät raparperi-lupiini- sananjalka-seoksesta.

Langat nostetaan jäähtymään, kun ne ovat olleet tunnin ajan värjäysliemessä. Jos puretusaineena on käytetty alunaa tai viinikiveä, voidaan langat jäähdyttää värjäysliemessä, jolloin niiden värisävy syvenee. Kosteita lankoja ei pidä roikottaa vaan asettaa alustalle vaakatasoon ja valuttaa liika väriliemi pois. Langat saattavat venyä roikotettaessa.
Kun langat ovat jäähtyneet kädenlämpöiseksi, ne huuhdotaan. Ensimmäiseen kädenlämpöiseen huuhteluveteen voi lorauttaa hieman etikkaa. Se lisää värisävyjen kestävyyttä. Huuhteluvettä vaihdetaan kunnes se on kirkasta. Me huuhtelimme langat ensin etikkaliuoksessa ja sitten meressä. Merivesi näytti kirkastavan saatuja värisävyjä

Kokemuksia eri kasveista

Pietaryrtti

Liotimme kuivattuja pietaryrtin kukkia yön yli ja keitimme väriliemen (n. 500g tuoreita kukkia/100g lankaa) rautapadassa. Laskimme alunalla puretetut langat veteen. Tarkoituksena oli saada vaaleasta langasta keltaista ja harmaasta langasta vihreää. Rautapadassa vaaleasta langasta tuli kuitenkin vaalean vihreää ja harmaasta vähän tummempaa. Lisäämällä pataan kuparivihtrilliä (10g/100g lankaa) liemen ollessa 60 asteista ja rautavihtrilliä (2g/100g lankaa) värjäyksen loppupuolella tummanharmaista langoista tuli kauniin syvän vihreitä.
Jälkivärjäyksessä lisäsimme krappiliuosta (7g krappia/100g lankaa) värjäysliemeen ja langoista tuli vaalean ruskeita ehkä vähän oranssille vivahtavia. Niistä piti tulla oransseja, mutta rautapadassa keittäminen muutti värin rusehtavaksi.
Keitimme tuoreista pietaryrteistä ja merivedestä teräspadassa uuden liemen, jolloin saimme aikaan vaaleita kellanvihreitä lankoja.      Väriliuosta ei tarvitse siivilöidä ennen värjäystä. Lankoihin tarttuvat kukat ja roskat irtoavat ravistamalla.

Raparperi, lupiini ja sananjalka

Keitimme rautapadassa yön yli liuotettuja raparperinlehtiä, lupiineja ja sanajalkoja ja alunalla puretetuista langoista tuli vihreitä. Harmaat langat värjäytyivät vähän tummemmiksi kuin vaaleat. Liemen siivilöiminen ei ole välttämätöntä, liiat kasvit voi kauhoa pois vedestä.

Puun kuoret

Liotimme kuivattuja omenapuun kuoria yön yli ja keitimme niitä kaksi tuntia rautapadassa. Väriliuosta ei tarvitse siivilöidä. Liiat puunkuoret voi kauhoa pois vedestä, jos värjättäville langoille ei ole riittävästi tilaa. Saimme aikaan ruskeanvihreitä lankoja.

Kanerva

Liotimme silputtuja tuoreita kanervia (1kg kanervia/100g lankaa) yön yli ja keitimme kanervia kolme tuntia merivedessä. Siivilöimme liemen ja värjäsimme langat, joista tuli kaniin vaalean vihreitä. Kuparivihtrillin lisääminen jälkivärjäysveteen tummensi vähän vihreän sävyä.
Toisen liemen keitimme kaivovedestä, jolloin lankoihin tuli kellertävä sävy. Jälkivärjäyksessä lisäsimme keitinveteen merisuolaa ja kuparivihtrilliä, jolloin saimme aikaan samantapaisen vaalean vihreän sävyn kuin merivedellä keitettäessä.
Kanervavesi kannattaa aina siivilöidä, koska kanervat sotkeutuvat muuten tiukasti villalankaan ja ne pitää yksitellen nyppiä pois.

Kuusenkävyt

Kokeilimme myös kuusenkävyillä värjäämistä. Liotimme käpyjä yön yli ja keitimme niitä kolme tuntia. Saimme rusehtavia lankoja.

Sinistä tarhakäenkaalista

Kukkapenkeissä kasvaa punalehtistä, apilan näköistä, keltakukkaista kasvia, tarhakäenkaalia, joka on kova leviämään ja vaikea hävittää. Puutarhurille kasvi on kiusallinen, mutta värjärille se on aarre, sillä siitä saa sinistä väriä. Värin saaminen ei ole yksinkertaista, mutta se todennäköisesti onnistuu jos:
– käyttää alumiinikattilaa
– keittää väriliemen heti, kun on kerännyt kasvit
– värjää kasvit heti, kun liemi on jäähtynyt
– puretusaineeksi tarvitaan 15 g viinikiveä ja 2 g tinasuolaa 100 grammaan villalankoja
Tarhakäenkaalilla kannattaa samalla ohjeella värjätä myös puuvilla, sillä kasvista saatava väri on kaunista taivaan sinistä ja se tarttuu hyvin puuvillaan. Valitettavasti sininen väri haalistuu nopeasti auringon paisteessa.

Violettia Marja-aroniasta

Keräsin kypsiä marja-aronian marjoja 10 litraa ja keitin niitä tunnin verran vanhassa teräksisessä (rossipata) saunanpadassa. Sitten jäähdytin liemen ja siivilöin sen. Sen jälkeen laskin 600 grammaa villalankaa väriliemeen, langat muuttuivat heti marjapuuron punaisiksi. Kuumensin liemen 60 asteeseen. Nostin langat pois liemestä ja sekoitin siihen 90 g viinikiveä ja 12 g tinasuolaa ja laskin langat takaisin pataan. Ne muuttuivat heti voimakkaan violeteiksi. Jippii!
Seuraavana päivänä keräsin toiset 10 litraa marja-aronioita ja keitin niistä uuden liemen. Tällä kertaa käytin puretusaineena alunaa (15g/100g lankoja) ja langoista tuli marjapuuron punaisia.

Koivutuhkalipeä

Liottamalla värjättyjä villalankoja ennen huuhtomista koivuntuhkalipeässä saa värjätyn langan värin syvenemään tai muuttumaan toisen väriseksi. Esimerkiksi koivunlehdillä värjätyt langat saavat kullankeltaisen värin maattuaan lipeässä 30 min, paatsamalla värjätyt punaisen, tuomenkuorilla värjätyt suklaan ja happomarjoilla värjätyt vihreänkeltaisen värin.
Koivuntuhkalipeä valmistetaan laittamalla saaviin hyvää koivuntuhkaa 5 kg ja lisäämällä siihen 40 litraa kiehuvaa vettä ja sekoittamalla kaikki hyvin. Kun liemi on jäähtynyt, kirkas vesi kaadetaan toiseen astiaan ja langat pannaan siihen.

Lisätietoa

Värjätyistä langoista kangaspuilla kudottu huivi.

• Lisää reseptejä ja tarkat ohjeet tarvittavista kasvi, vesi ym. määristä löytyy esim. Riitta Aittomäen, Hans Collianderin ja Heikki Kotirannan kirjasta Väriä Luonnosta.

Sienillä värjäys

Laila asettelee verihelttaseitikillä värjättyjä lankoja aidan päälle kuivumaan.

Sienivärjäys on vanhastaan tunnettua, joskaan ei niin suosittua kuin kasveilla värjäys, sillä värin toistettavuus on huonompi kuin monilla luonnonväreillä. Sienistä saadaan kuitenkin värisävyjä, joita ei muista kasveista saada. Värit ovat voimakkaita ja kestäviä. Niiden uuttaminen on myös helppoa ja tuottoisaa.

Sieniä löytyy hyvinä vuosina runsaasti metsistämme. Värjäykseen voi käyttää sekä syötäviä sieniä että myrkkysieniä. Vanhat ja jopa mädäntyneetkin sienet kelpaavat, sillä joidenkin sienien väri paranee vanhetessa. Sienistä saatava väri saattaa vaihdella paljonkin eri värjäyskerroilla. Eri puretusaineet vaikuttavat myös saatavaan väriin eikä purettaminen aina olekaan välttämätöntä sienillä värjätessä. Sienet voi joko käyttää sellaisenaan tai ne voidaan kuivata tai pakastaa myöhempää käyttöä varten. Kuivattuja sieniä liotetaan kuitenkin yön yli ennen käyttöä.

Sienillä värjäys ei varsinaisesti poikkea kasveilla värjäyksestä. Sienet pilkotaan veteen ja keitetään tunnin ajan, jonka jälkeen liemi jäähdytetään. Langat lasketaan jäähtyneeseen väriliemeen ja kuumennetaan 80-90 asteeseen ja värjätään tunnin ajan. Värjäyksessä kannattaa käyttää teräskattilaa, sillä muista astioista irtoavat hiukkaset vaikuttavat sienistä saatavaan väriin.

Omia kokemuksia sienillä värjäyksestä

Sienistä saatavat värisävyjä on vaikea sanoin kuvata, sillä ne ovat hyvin erikoisia, mutta kauniita.

Verihelttaseitikki

Keitimme teräskattilassa väriliemen pilkotuista tuoreista verihelttaseitikin lakeista ( n. 1 kg sieniä/100g lankaa). Laskimme alunalla puretetut langat jäähtyneeseen väriliemeen ja kuumensimme liemen n. 80 asteeseen. Aluksi langat olivat tumman marjapuuron punaisia, mutta muuttuivat kuumentamisen loppupuolella oranssiin vivahtaviksi.

Verihelttaseitikillä värjättyjä lankoja.

Seuraavan erää pidimme väriliemessä vain 30 minuuttia ja loput 30 minuuttia 80-90 asteisessa puhtaassa vedessä, jolloin langat pysyivät marjapuuron punaisina. Jäähdyttämisen jälkeen huuhdoimme langat ensin etikkavedessä ja sitten merivedessä, sillä merivedessä huuhdotuista langoista tulee kirkkaampia.
Veden laatu vaikuttaa yllättävästi verihelttaseitikistä saatavaan väriin. Värjäsin pintakaivosta otetulla vedellä edellä mainitulla tavalla, mutta langoista tuli oransseja. Sitten kokeilin vesijohtovettä ja langoista tuli taas punertavia.

Lisäsin värjäysliemeen 15 grammaa glaubersuolaa, 7 grammaa viinikiveä ja 4 grammaa rautavihtrilliä ja sain ruskeanpunaista lankaa. Lähes saman värin sain aikaiseksi värjäämällä tumman harmaata lankaa ilman ylimääräisiä puretusaineita.Jälkivärjäyksessä tuli kauniita, heleitä oransseja lankoja. Toisessa jälkivärjäyksessä langoista tuli vaaleanpunaisia

Samettijalka

Samettijalalla värjättyjä lankoja, joista ei yrityksestä huolimatta tullut mustia.

Samettijalasta käytin sekä lakin että jalan. Keitin pilkottuja samettijalkoja (n. 1,5 kg sieniä/100g lankaa) tunnin ajan rautapadassa. Väriliemi oli lakritsan mustaa. Lisäsin 10 grammaa kuparivihtrilliä ja 20 grammaa glaubersuolaa jäähtyneeseen ja siivilöityyn väriliemeen. Langoista piti tulla purppuranmustia, mutta niistä tulikin tumman oliivin vihreitä. Rautapadasta irronneet hiukkaset vaikuttivat luultavasti värisävyyn.

Seuraavan väriliemen keitinkin teräskattilassa. Puretusaineena käytin ainoastaan kuparivihtrilliä ja vedessä langat olivatkin mustia, mutta huuhdellessa musta väri liukeni huuhteluveteen ja langat olivat taas vihreitä.

Kokeilin vielä alunalla puretettua lankaa, mutta musta väri ei pysynyt langoissa vaan liukeni taas huuhteluveteen ja langat jäivät vihreiksi. Jälkivärjäyksessä langoista tuli astetta vaaleamman vihreitä.

Ruosteorakas

Keitimme puhdistettuja ja pilkottuja ruosteorakkaan lakkeja ja jalkoja (n. 1,5 kg sieniä/ 100 g lankaa) kaksi tuntia rautapadassa. Lisäsimme jäähtyneeseen väriliemeen 7 grammaa viinikiveä ja värjäyksen loppupuolella 4 grammaa rautavihtrilliä. Odotimme saavamme ruskeita lankoja, mutta langat värjäytyivät harmaan vihreiksi.

Töppönuijakas

Löysin metsästä erikoisia sieniä, joiden oletan olevan töppönuijakkaita. Pilkoin ne teräskattilaan ja keitin tunnin ajan. Laskin 100 grammaa villalankaa jäähtyneeseen liemeen ja lisäsin värjäyksen loppupuolella 4 gramma rautavihtrilliä veteen, jolloin langat värjäytyivät harmaan violeteiksi. Huuhdellessa violetti väri lähti lähes kokonaan pois ja langoista tuli kauniita vaalean violetin harmaita.

Mervi Hyppänen