Posti käytti apunaan yksityisiä autoja kuljettajineen keräämään ja kuljettamaan postia 1900-luvun alkukymmenillä kunnes se hankki omia autoja. Ensimmäinen postilinja-auto hankittiin Suomeen vuonna 1921. Linja-autoja käytettiin lähinnä Pohjois-Suomessa kuljettamaan postia ja matkustajia. Eteläinen reitti kulki Helsingistä Haminan kautta Lappeenrantaan.
Postia Rakilaan
Postilinja-auto lähti Helisingistä aamulla ja oli Haminassa puolen päivän jälkeen, josta se lähti kohti itää klo 13 aikoihin. Se jätti rakilalaisten postin Kartanon suoralla olevaan postilaatikkoon, josta asukkaat itse hakivat postinsa. Siirtolaisten tultua ja asetuttua Rakilaan siirrettiin laatikko 1950-luvun alussa lähemmäs kylää ns. Kalarannan mäelle. Sulo Ihalainen muistelee, että laatikko on jouduttu uusimaan muutaman kerran niin, että paikallaan, joskin lähes käyttämättömänä, oleva laatikko on jo kolmas.
Postilinja-auton tulo kylälle oli yleensä tapahtuma, joka keräsi kyläläisiä yhteen. Rakilassa postilaatikon edustalle kokoontui joukko kyläläisiä jutustelemaan ja vaihtamaan kuulumisia hyvissä ajoin ennen postiauton saapumista. Postin tultua laatikkoon paikalla olijat etsivät sieltä omat postinsa. Jos naapuri ei ollut paikalla, saatettiin ottaa hänenkin postit mukaan ja kotimatkalla käydä tervehtimässä naapuria postin kera.
Posti saapui hyvin perille näinkin, mutta 1980-luvun alkupuolella posti luopui linja-autoistaan ja Rakilassa alkoi laatikkokanto. Jokaiseen taloon hankittiin omat postilaatikot, joihin posti alettiin jakaa Lähekkäin olevien talojen postilaatikot kerättiin yhteen paikkaa postinjaon nopeuttamiseksi, mutta osa sai laatikkonsa portin pieleen. Vielä 1990-luvulla haettiin kuitenkin lauantain ja sunnuntain sanomalehdet Kalarannan mäeltä. Nykyisin sanomalehdet tulevat aamuisin jokaisen omaan laatikkoon ja päiväpostikin tulee aamupäivän aikana.
Mäntlahden postiasema
Pyötsaaren, Mäntlahden, Tammion ja Kuorsalon postit linja-auto jätti Mäntlahteen Toivo Mäkelän taloon ja myöhemmin Raussin kauppaan, josta ne sitten kyläläisten toimesta haettiin. Postiaseman yhteydessä toimi myös pankki.
Mäntlahti sai oman postikonttorin ja –pankin, kun Raussin kaupan omistaja Evert Raussi nimettiin joulukuussa 1940 Mäenlahden postiaseman hoitajaksi. Huhtikuussa vuonna 1947 postiasemaa hoitajaksi nimettiin Armas Raussi ja helmikuussa vuonna 1955 Esteri Raussi. Posti oli Raussin nimissä, mutta kaupan myyjätär Aino Tolsa hoiteli sitä. Hän oli aamuisin seitsemän jälkeen kauppassa ottamassa vastaan Lappeenrannasta tulevan postilinja-auton. Auton miesrahastaja kantoi aina viirulliset postisäkit sisälle asti ja sen jälkeen kuljettaja ja rahastaja kävivät aamukahvilla Raussin keittiössä.
Raussin kaupassa oli huone, joka toimi postikonttorina. Huoneen välioveen oli tehty luukku, joka avattiin kun posti oli selvitetty klo 13 jälkeen. Kauppa oli tässä vaiheessa yleensä täynnä väkeä, sillä kyläläiset olivat saapuneet hakemaan postejaan. Postit jaettiin huutamalla henkilön nimi, jonka posti oli jakovuorossa. Postit sai hakea myös muina aikoina. Sunnuntaisin posti jätettiin Raussin eteiseen, josta jokainen kävi itse etsimässä omansa.
Myöhemmin kauppaan tehtiin hylly, jossa oli lokeroita postin lajitteluun. Jokaisella taloudella oli oma lokeronsa, josta posti oli helppo löytää, kun joku tuli hakemaan sitä. Kaupan saneerauksen yhteydessä postikonttori siirrettiin toiseen päähän kauppaa ja oven viereen tehtiin pienempi luukku, jonka kautta posti- ja pankkiasioita hoidettiin. Laatikkokantoon Mäntlahdessa siirryttiin vuonna 1975 Annikki Malmin toimiessa postinjakajana.
Postiasema uusiin tiloihin
Raussin kauppaa vastapäätä oli Osuuskauppa Ympyrä, jonka toiminta loppui vuonna 1969. Montoset ostivat rakennuksen ja saneerasivat siitä itselleen asuintalon. Talon itäiseen päähän tehtiin tilat postiasemalle, jonne se muuttikin Raussin kaupasta. Uusiin tiloihin avatun postiaseman hoitajaksi nimettiin toukokuussa vuonna 1971 Aino Tolsa. Hän toimi postin hoitajana eläkepäiviinsä asti. Viimeiset vuodet hän kävi työssä Haminasta, jonne hän oli muuttanut. Haminasta kulki arkipäivisin linja-auto seitsemäksi Mäntlahteen, mutta viikonloppuisin ei aamuvuoro ajanut, joten silloin Aino Tolsa joutui tekemään työmatkansa taksilla.
Ennen eläkkeelle pääsemistään Aino Tolsa opetti talossa asuvan Anna-Liisa Montosen hoitamaan postiasemaa ja -pankkia. Naapuritalossa asuva Irja Leander oli tarvittaessa tuuraajana postissa ja Anna-Liisa Montosen jäätyä eläkkeelle nimettiin hänet Mäntlahden postiaseman hoitajaksi.
Posti- ja telelaitos muuttui vuonna 1990 liikelaitokseksi. Vielä vuonna 1988 uskoteltiin toiminnan joustavuuden ja tulosvastuullisuuden vaikuttavan niin, että alueelliset tarpeet voitiin paremmin ottaa huomioon. Mäntlahden postiasemalle liikelaitostaminen merkitsi kuitenkin loppua. Se sulki ovensa vuonna 1993
Postia saariin
Pyötsaaren postin haki Mäntlahdesta postinhakija. Jokainen talo toimi vuorollaan postihakijana ja hakuvuoro vaihtui viikoittain. Jotkut talot eivät itse hakeneet postia vaan pestasivat esimerkiksi koululaisia hakemaan sen. Rauno Saarinen muisteli hakeneensa eräänä kesänä postia Härkäluodossa lomailleen sellotaiteilija Wikbergin puolesta sekä Viljam Pihljertan puolesta, jolta hän sai palkaksi verkkoja.
Vuonna 1975 Pyötsaaren vakituiseksi postinhakijaksi nimettiin Annikki Malmi ja Pyötsaaren posti alettiin jakaa laatikoihin. Hänen jäätyään sairaseläkkeelle jatkoi Merja Pihljerta hänen työtään vuodesta 1979 vuoden 1981 loppuun, jolloin Pyötsaarenkin posti alettiin jakaa autolla.
Tammion ja Kuorsalon posti haettiin myös Raussin kaupasta työhön nimetyn kantajan toimesta. Posti toimitettiin saariin talviaikaan hevosella ja sulan veden aikaan moottoriveneellä. Kuorsaloon ja Tammioon ei posti kulkenut joka päivä vaan kolmena päivänä viikossa. Kantajina toimivat mm. Nestori Lommi, Mooses Pitkänen, Mauri Pitkänen, Unto Korjus ja Aarre Lommi. Vuoden 1969 lokakuusta vuoden 1970 kesäkuuhun postinkanto oli kokonaan keskeytyksissä, koska ei löydetty kantajaa. Myöhempinä aikoina postia on kuljetettu saariin myös Viklalla.
Mervi Hyppänen.
Lähteet: Seija Tolsa, Marja Taari, Tuomo Montonen ja moni muu, sekä Postimuseon arkistosta Soile Siltala ja Karri Hara.
Julkaistu alunperin Rannantaikaa lehden toukokuun numerossa 2/2005