↑ Palaa kohteeseen Alueen historiaa

Pyötsaaren historia

1200 -luvulla perustettiin merkkitulitutka varoittamaan asutusta lähestyvistä vihollisista. Pyötsaari, Bötsö, Bötesö s.o. Vartiovuoren saari oli sijaintinsa ja korkea Tontinvuoren ansiosta keskeisellä paikalla tätä tiedonsiirtoketjua ja saaren asukkaalle lankesi tähystysvelvollisuus.

Pyötsaarea on asuttu ainakin 1300-luvulta lähtien. Saaren maat olivat rälssiä, joista ei tarvinnut maksaa veroa. Sen asukkaat eivät kuitenkaan omistaneet tilojaan vaan olivat vuokraviljelijöitä eli lampuoteja. Vaikka heitä ei asiakirjoissa ole merkitty Pyötsaaren omistajiksi, heillä oli veronkanto-oikeus omistamiinsa pyynti- ja apajapaikkoihin.

Pyötsaarelaisten saariomistukset ulottuivat laajalle: Pieni tytärsaari, Someri, Vasikkasaari, Koivistolla, Aarholma, Vepsu, Pulterin saaret ja iso joukko lähisaaria.

Pyötsaaren tilan varsinaisiksi omistajiksi vanhat asiakirjat mainitsevat aatelissukuja kuten Deken, Ram, Porvoon Jakkarilan suku, Svanfelt ja Greutz.

Tiedot Pyötsaaren varhaisista asukkaista ovat vähäisiä. 1300-luvulta lähtien saarta asuttaneet lampuodit käyttivät sukunimeä Huggut. Sama nimi esiintyy myös Pernajassa asuneen vuonna 1356 rälssioikeuden saaneen suvun nimenä.

Vasta 1600-luvulta löytyy asiakirjoista enemmän tietoa. Vuonna 1624 Pyötsaareen asettui Lauri Pertinpojan perhekunta, jonka perilliset pitivät itseään aatelisina ja käyttivät nimeä Huggut tai Hug Uth (suom. Iskee ulos, hyökkää). Vuonna 1679 Yrjö Jaakonpoika, Lauri Pertinpojan jälkeläinen toisessa polvessa, selitti Vehkalahden käräjillä etuuksiaan ”Vepsun tarinalla”. Tarinan mukaan pyötsaarelaisten vanhat oikeudet olivat palkkio Huggutien esi-isän 1350-luvulla tekemästä uroteosta.

Pilhjärtojen omistukseen saari tuli 1700-luvulla. Pyötsaaren viimeinen Huggut Matti Matinpoika menehtyi vv. 1742-43 sodan aikana. Hänen tyttärensä Anna oli naimisissa husulalaisen Tepposen knaappisukuun kuuluneen Matti Sigfridinpoika Pilhjärtan kanssa. He ostivat Pyötsaaren vuonna 1771 ja muuttivat sinne asumaan. He kotiutuivat saarelle niin hyvin, että eräät suvun jäsenet yrittivät 1800-luvulla ottaa vanhan Huggut-nimen käyttöön. Olivathan he esiäitinsä puolelta Huggutien sukua.

Vuosikymmenten kuluessa saari on leimautunut Pilhjärtojen saareksi ja yhdeksi knaappiomistuksessa olleeksi tilaksi.

Mervi Hyppänen



Pyötsaaren historiaan liittyviä artikkeleita vuosien varrelta Rannantaikaa lehdestä:

Kaksi Pyötsaaren tyttöä, Leila Koponen ja Aune Kurki. Leningeistä päätellen kuva on otettu vuonna 1936. Leilan puku on Elisan äidin ompelema, valkoista voileeta. Aunen sininen ja kukallinen puku lainekreppiä ”kreponkia”, Vilniemellä ommeltu. Leila Koposen arkisto.

Elämää Pyötsaaressa 30-luvulla

Varhaislapsuudessani Pyötsaari oli todella saari, jonka Kivisalmi erotti Santasenperästä. Ensimmäinen silta valmistui 1950. Veneellä siis piti lähteä niin kauan kun ...
Lue Lisää
Enemmän Alli-jahdista ja seilaamisesta

Enemmän Alli-jahdista ja seilaamisesta

Julkaistu alunperin Rannantaikaa lehden helmikuun numerossa 1/2009. Jutussani ”Muistoja Rakilan kartanosta” kerroin, että isälläni oli Alli-niminen jahti elinkeinonaan 30-luvulla. Laiva ...
Lue Lisää
Kyläposti kehittyy ja katoaa -90 luvulla

Kyläposti kehittyy ja katoaa -90 luvulla

Posti käytti apunaan yksityisiä autoja kuljettajineen keräämään ja kuljettamaan postia 1900-luvun alkukymmenillä kunnes se hankki omia autoja. Ensimmäinen postilinja-auto hankittiin ...
Lue Lisää
Muistoja Rakilan kartanosta

Muistoja Rakilan kartanosta

Julkaistu alunperin Rannantaikaa lehden marraskuun numerossa 4/2008. Rakilan kartano tuhoutui viime kesänä tulipalossa. Menetettiin arvokas ihmishenki, kartanorakennus ja paljon arvokasta ...
Lue Lisää