Facebookissa haastoivat minut kirjoittamaan viitenä päivänä peräkkäin runon, julkaisemaan sen siellä ja samalla haastamaan jonkun henkilön. Joka päivä siis piti kirjoittaa runo. Vuodessa tulisi paksun runokokoelman verran tällä konstilla, näinkö helppoa se on? Piti tietysti kokeilla, mutta tuo viisi päivää vain, jotka sattuivat vielä viikon arkipäiville. Usein runon kirjoittaminen jäi viimetinkaan illan viimeisille tunneille, tässä nuo aikaansaannokset kirjoitusaikoineen.
I
Maanantai 22.6.2015 klo18:39
Kukko käskystä lauloi kymmenen kertaa
ja silloin se kanala romahti,
laula polkkaa, laula ja solkkaa
ja ripaskaa kanat ne tanssahti,
mutta kaukaa katsoi kelmeä kuu
ja taivaalla lepakot lepatti,
suuri ja mahtava pimeys sitten
maailman pyörät pysäytti.
II
Tiistai 23.6.2015 klo 21:33
Miten rauhallista onkaan kun älyää
sulkea radion:
harvakseltaan putoavien pisaroiden äänet, kaukaiset linnut,
vaitonaiset puut,
joiden vieressä tuulten varjot seisovat
ääneti, kuunnellen, että hämärä poimii
valon pois.
III
Keskiviikko 24.6.2015 klo 23:16
väsynyt päivän taisteluista
kuolemattomuuden maku suussa
vielä valvoo, hoippuroi
kotiin päin
ja kohta seuraa vaaratiedote..
vaaratilanne on ohi
IV
Torstai 25.6.2015 klo 21:32
Välillä se muistaa jotain ja tekee sen,
tai laittaa ainakin aluille,
kunnes se taas istuu,
miettii,
ei mieti mitään, istuu ja huojuu,
puutkin huojuvat,
ja päivät, kaikki muistot,
hitaasti, niiden lomitse,
on ilta.
V
Perjantai 26.6.2015 klo 21:23
Tässä elämän paatoksessa ei enää tiedä
kuis kulkee ja mikä menee.
Pesukone pitää motkottavaa ääntä, mutta
saa valmista aikaan.
Olisko jo aika,
vai tuleeko sekin aika taas myöhemmin,
elämä ehtii aina edelle kun pitää jotain tehdä,
ripustaa vaikka pyykkejä kuivamaan.
Elämä suodattaa ajan pois.
Mahtavaa