Kahvinjuonti salpaa hengityksen, vai oliko se
tupakointi, ikääntyminen vie terveyden
ja maailma on tuhon oma –
uutisia kilvan radiossa, internetissä, siellä
missä maailma nykyään on.
Tänä vuonna ruoho on kasvanut laiskasti
viileässä keväässä, kimalaisia ei näy
ja vuosi vuodelta on metsä talon ympärillä
rispaantunut reikäisemmäksi,
kuin muisti,
mutta linnut laulavat, lirkuttavat ja sirkuttavat
aamusta syksyyn asti.
Täällä pohjolassa
aina tulee syksy ja aina täytyy talveen varautua
kun ei tarvitse lämmittää,
onko polttopuita, onko savuhormit kunnossa?
Istun rappusilla tulia poltellen
piipussani.
Naapurin radiosta raikuu kesän hittibiisi
“Sotiminen kannattaa aina”,
mitä minä kuulen, linnut laulavat.
Tänä kesänä kiukkuiset oravat tulivat takaisin,
viime vuonna näätä söi ne,
ottivatko opikseen?
Istun rappusilla, maailma on tuhon omaisuutta,
talon rappusilla istuminen välinpitämättömyyttä,
rikos ihmisyyttä vastaan,
luonnon salaliitto.
